Hand-warming

Kirjoneuleen neulominen on aina ollut minulle jonkinlainen murheenkryyni. Ensimmäinen kirjoneuletyöni on todella muhkurainen, mutta sitä seuraava oli onneksi jo huomattavasti onnistuneempi. En ole neulonut kirjoneuletta kesän 2012 jälkeen, joten tekniikka oli todella hieman ruosteessa. Tänä syksynä päätin elvyttää taitojani oikein urakalla ja neuloinkin kolmet kirjoneulelapaset peräjälkeen. Näistä kaksi jälkimmäistä paria paljastuivat siskojeni joululahjapaketeista.

Isosiskoni tumppuihin tikuttelin harmaasta ja mustasta maatuskakuviota. Malli on ollut minulla Ravelryn kirjastoon tallennettuna jo pitkään, mutta nyt vasta tartuin ohjeeseen. Muutin lapasen vartta hieman, sillä alkuperäiseen ohjeeseen kuuluvat makkarat eivät miellyttäneet minun silmääni.

Pattern: Maatuskat

Yarn: Gjestal Janne 85g

Needles: 3,5mm

Erityisen ylpeä olen lapasten nurjasta puolesta. En ole koskaan saanut kirjoneuletta näyttämään noin siistiltä takaa! Tämä oli kyllä varmaankin lähinnä ohjeen ansiota, sillä pitkiä langanjuoksuja ei ollut montaa ja kämmenpuolen pystyraitakuviosta tuli automaattisesti siisti kun piti lankoja aina samoin päin käsissään. Muutoinkin lapasista huomaa, että ne olivat kirjoneuletyö nro III tässä maratonissa, neulominen oli muutenkin rennompaa ja tämä näkyy lopputuloksessakin. Lisäksi paksummasta langasta neulominen oli mukavaa vaihtelua, valmista syntyi ihanan nopeasti.

Nuoremmalle siskolleni neulotut lapaset tein ennen Maatuskoita, minkä huomaa kyllä vähän neulejäljestä. Mallissa oli myös jonkin verran pitkiä langanjuoksuja, joista yritin parhaani mukaan selvitä kunnialla ja kauniilla lopputuloksella. Ja aika ihanat näistä tulikin. Ohjeessa oli kivasti valinnanvaraa kämmenpuolen kuvion sekä peukalon suhteen. Minä tein tekstittömät kämmenet ja lyhyemmät peukalot.

Pattern: Selbu Sea Horse Mittens

Yarns: Sandnes Babyull & Novita Nalle, 80g

Needles: 2,5mm 

Veljeni ei kirjoneulelapasista olisi innostunut, mutta halusin tehdä hänellekin jotain lämmintä käsien suojaksi. Törmäsin Ravelryssa seikkaillessani sormikasohjeeseen, joka on muokattu Punaisen Ristin vuonna 1942 julkaisemasta ohjeesta. Tällä samalla mallilla tehtiin siis sormikkaita toisessa maailmansodassa taisteleville sotilaille. Sormikkaat neulotaan paksusta langasta ohuemmilla puikoilla, jolloin neulepinnasta tulee hyvin lämmin. Malli on hyvin pelkistetty ja äärimmäisen helppo neuloa. Sileää neulepintaa rikkovat ainoastaan varren joustin sekä peukalokiilaa reunustavat nurjat silmukat.

Pattern: Modified Army Gloves

Yarn: Drops Nepal 90g

Needles: 2,5mm & 3mm

Sen verran hyvin kirjoneule alkoi sujua kolmansien lapasten kohdalla, etten enää kyllä pidä yli kahden vuoden taukoa ennen seuraavaa projektia. Onteloneule löytyy myös edelleen kokeiltavien tekniikoiden listalta. Josko seuraavat lapaset sitten sillä tekniikalla?

I wanted to make sure all my siblings can keep their hands warm this winter so I knitted mittens for my sisters and gloves for my brother. I hadn't knitted two-colored knitting since 2012 so it was about time to brush up my skills.Actually I ended up knitting three pairs of mittens using stranded knitting. The mittens in this post were pairs 2 and 3.

For my older sister I made mittens with Russian dolls on them in black and grey. I'm especially proud of how neat the mittens are on the inside. That probably had more to do with the pattern than my knitting, but still! My little sister got navy blue and grey mittens with cute seahorses.

As I know my brother isn't really the type of guy to wear patterned mittens, I decided to make him a pair of simple gloves. This pattern is actually modified from a pattern released by the Red Cross in 1942. It was originally meant to be knitted for soldiers fighting in WWII. The gloves are knitted with chunkier yarn and smaller needles, so they are really thick and warm.

Brown paper packages tied up with string

Joululahjojen suhteen vuosi 2014 jäi historiaan siinä, että kaikki joululahjat olivat itse tehtyjä ja niistä viimeinenkin valmistui pari päivää ennen jouluaattoa. En edes muista kuinka monena edeltävänä vuonna olen valvonut yön ennen jouluaattoa neuloen ranne kivusta huutaen.

Tähän onnistuneeseen aikatauluun saattoi vaikuttaa se, että vietin joulukuusta 10 päivää ulkomailla ja palasin Suomeen vasta 23. päivän puolella. Otin matkaneulomiseksi vain yhden joululahjan, kaiken muun kiirehdin valmiiksi ennen lähtöäni. Tällaisesta paniikittomasta joulusta yritän tehdä tavan, sillä se sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Paketoinnissa luotin tänä jouluna yksinkertaiseen: ruskeaa käärepaperia, punaista juuttinarua ja pilkullisia washi-teippejä. Erityisesti juuttinarun karkea estetiikka viehätti minua, sillä se toimi erittäin tervetulleena vaihteluna kiiltävälle, kiharretulle lahjanarulle.

Ai pakettien sisällöt? Se ovi raottuu lähipäivinä.

This Christmas, instead of colorful wrapping paper I decided to wrap my presents into brown paper with red, rustic string. To make them look less boring I decorated them with some polka dot washi tapes.

This Christmas was also historical in the sense that I was done with my presents rwo days before Christmas! Usually I spend the night before Christmas eve knitting like crazy. I liked this stress-free method much more and will try to continue it from now on.

Oh, what's inside the presents? Well, for that information you'll have to wait just a bit longer.

526 days later

Niin. Siitä on tosiaan kulunut 1 vuosi, 5 kuukautta ja 8 päivää kun viimeksi painoin julkaisunappia tässä blogissa. Olen haikaillut usein blogin pariin, mutta vasta nyt, uuden vuoden alkaessa, päätin jälleen kirjautua Bloggeriin. Jottette olisi aivan pimennossa, ajattelin listata pieniä palasia siitä, mitä blogihiljaisuuden aikana on tapahtunut.

Viimeisen 526 päivän aikana olen esimerkiksi...

...muuttanut pois vanhempieni luota Helsinkiin pikkuruiseen soluhuoneeseen.

...oppinut tarkistamaan mm. tarvitseeko ostaa vessapaperia ja milloin maito menee vanhaksi.

...aloittanut yliopisto-opinnot.

...oppinut liikkumaan Helsingissä, tai ainakin välillä koti-yliopisto-koti.

...saanut uusia ystäviä ja selättänyt yksinäisyyden tunteen uudessa kaupungissa.

...ommellut sormet verillä haalarimerkkejä ja tutustunut opiskelijabilekulttuuriin.

...päässyt näkemään yhden suosikkibändini livenä ja tapaamaan 4/6 bändin jäsentä.

...osallistunut tiedekuntamme Speksiin (tänä vuonna uudestaan!) .

...liittynyt lauluyhtyeeseen.

...joutunut kokemaan kahden isovanhemman poismenon ja elämään surun keskellä.

...löytänyt Helsingin kivoimmat lankakaupat.

...seikkaillut niin Helsingissä kuin muuallakin Suomessa.

...viettänyt intiaanikesää ihanassa työpaikassa.

...mökkeillyt parhaassa seurassa.

...tanssinut enemmän kuin ikinä ennen ja jopa nauttinut siitä.

...oppinut viimein tekemään kärrynpyörän.

...aloittanut epäsäännöllisen juoksuharrastuksen nollalähtökohdista.

...ylittänyt itseni juoksemalla yli tunnin kestäviä lenkkejä.

...esitellyt suomalaista kulttuuria vierailijoille ulkomailta.

...puhunut enemmän englantia kuin tähänastisen elämäni aikana yhteensä.

...toiminut tuutorina uusille opiskelijoille.

...suorittanut puolet lastentarhanopettajatutkintoon vaadittavista kursseista.

...viettänyt 10 ihanaa päivää Keski-Englannissa juuri ennen joulua.

...neulonut tuntikausia luennoilla.

...ollut rohkeampi kuin aikoihin ja pakottanut itseni uusiin ja pelottaviinkiin tilanteisiin.

...ollut onnellinen.

Nämä 26 asiaa kertovat jonkinlaisen tarinan ajasta, joka on ollut sekä vaikeinta että parasta elämässäni. Surua ja kyyneleitä, mutta onneksi paljon enemmän iloa, onnistumisia ja naurua.

Ja voitte uskoa, että melkein puolentoista vuoden aikana varastoon kertyy myös paljon käsitöitä, Materiaalia blogiin löytyy siis enemmän kuin tarpeeksi. Niitä lähden purkamaan kovalevyn ja kameran syvyyksistä pikimmiten.

1 year, 5 months and 8 days. It's a long time not to update a blog. I want to say I was busy with life and that's partially true. The past year and a half has been full of changes and new experiences. I've moved to a new city, started university, travelled and adventured around Finland and abroad, learned so many new things and knitted hours and hours during lectures. I've also been happier than in ages. Many tears have been shed but luckily I've spent more time laughing and smiling. 

Now, in the beginning of a new year it's time for me to get back into blogging. And believe me, I have so many things to share after constantly knitting and not posting any of it.