Lokakuinen tulppaani

Muistin pitkästä aikaa, kuinka rentouttavaa ompeleminen on. Nuppineulojen kiinnitys tasaisin välimatkoin, ompelukoneen tuttu surina, omituisen muotoisten kankaanpalasten järjestyminen vaatteen osaksi. Tein vaihteeksi jotain lähtökohtana pelkkä kangas ja kaavat ja totesin, että tahdon tehdä sitä paljon enemmän.

Tämän hameen väänsin kahdesta kankaanpalasta, jotka olen joskus kirpputorilta pelastanut yhteishintaan 90 senttiä. Napit ja vetoketjukin löytyivät varastoista, eli hyvin edulliseksi tuli. Kaava on tulppanihame Suuri Käsityö -lehden numerosta 2/2008. Mallissa on juuri minun makuuni olevat suuret taskut, joiden ansiosta hame nousi ihan lempparilistalle. Myös etuosan laskoksista pidän kovasti. Etuvyötärökaitaleen harsin käsin kiinni, sillä minusta päissä olevien nappien kiinnitysteho ei riittänyt koko kappaleeseen. En tahdo koko ajan olla miettimässä, missä vyötärökaitale huitelee.

Minulla on itse asiassa tälläkin hetkellä aivan nenäni edessä pino kankaita, joille on olemassa suunnitelmia sekä valittuja kaavoja, mutta toteutus uupuu vielä. Taidan kyllä laittaa kaavapaperit rapisemaan lähipäivinä, kaipaan jälleen elämääni ompeluterapiaa.

Pilkottajapitsiä

Jos käytätte hameita tai mekkoja (joiden helma ei peitä polvia) edes jokseenkin säännöllisesti, osaatte takuulla samastua tähän. Maailman kivoin ja kaunein mekko, kriittiset pari senttiä liian lyhyellä helmalla. Tämä tilanne osuu minulle eteen tavallista useammin senkin takia, että pituutta löytyy 175 cm sen keskimääräisen 166 cm sijaan. Olen luovinut liian lyhyiden helmojen viidakossa shortsien, tiukan trikoohameen sekä viimeisimpänä leveähelmaisen mustan trikoohameen voimin. Nyt täydellinen ratkaisu on kuitenkin löytynyt, maailman suloisin pitsihame.

Olen pyöritellyt pitsihameideaa jo kuukausien ajan ja juuri sopiva kangas löytyi lopulta pienestä kangas-outletista, joka toimi kotikaupungissani yhden päivän ajan elokuussa. Siskon kommentti kangastarjonnasta oli "80-luku soitti ja halusi kankaansa takaisin", mikä pitikin melko hyvin paikkansa. Tämä ihana pitsikangas sieltä kuitenkin pelastautui mukaan niiden kasarihirvitysten joukosta. Pitsissä on mielestäni ihana kuvio, kukkia, lehtiä sekä lemppareista lempparein piparkakkureuna.

Eihän se muuta vaatinut kuin helman piparireunan kohdistuksen, yhden sauman ja kuminauhan kiinnityksen niin hame oli valmis. Se toimii täydellisesti lyhyiden helmojen pidentäjänä, mutta ajatus hameeen käyttämisestä  hameena ihan itsekseen houkuttelee myös. Tämä pitsihurahdus pelottaa edelleen hieman, mutta minkäs sille mahtaa, kun nyt kaikki suloinen tyttösöpöily on niin ihanaa. Esimerkiksi ihanan löysän, turkoosin kirpparilöytöpaidan kanssa pitsi ei minun silmääni näytä liian ällösiirappiselta.

Loppuun vielä mainittakoon, ompelukärpänen puraisi jälleen ja pahasti, joten olen kanssa-asujien riemuksi jyristellyt menemään useana iltana viime päivinä. Nyt on siis taas aiheita kirjoitella blogiin, kunhan sade lakkaisi kuvien ottamista varten.