Tallinnaa kalan silmin

Aloitin elokuun tosiaan iloisesti matkalla Tallinnaan. Laiva lähti Helsingistä 7.30, joten lähtö kotoa tapahtui puoli kuuden aikaan ja herätys vielä aiemmin. Päivä alkoi siis melko koomaisissa tunnelmissa, mutta laivaan päästyä olo alkoi virkistyä. Asiaa saattoivat auttaa myös ravitseva aamiainen, ranskalaiset shottilaseista tarjoillun ketsupin kanssa. Ja kyllä, leikkimiseksihän se syöminen meni yhden reissutoverin toimesta.

Leikkiminen jatkui, kun asetimme kamerani kalansilmätehoste-asentoon, joka viihdyttikin meitä loppumatkan Tallinnaan. Ei vaan ole parempaa viihdettä kuin kalansilmäkuvat. Tässä vain kaksi asiallisinta, olemassa on myös esimerkiksi kuvia, jotka ovat lähes pelkkää nenää ynnä muuta superesteettistä.

Tallinnassa olimme hetken kunnon turisteja ja kiertelimme vanhaa kaupunkia, mutta kiinnostus lopahti melko pian ja lähdimme Viru-keskukseen etsimään jotain tekemistä. Ja syömistä. Vietimme hyvä tovin esimerkiksi Kaubamajan leluosastolla, miksei Suomessa ole niin suloisesti sisustettuja leluosastoja, joissa saa pelata älypelejä sekä Xbobin Kinect -peliä?

Minun oli pakko saada viime reissulla yhdeksi lemppariherkuksi noussutta frozen youghurtia, joten suunnistimme sinne. Tämän jälkeen menimme viereiseen ruokakauppaan ja saatoimme ehkä ostaa kokonaisen vadelmakakun, jonka saatoimme ehkä pistellä kolmeen vatsaamme suihkulähteen reunalla istuen. Puolustukseksi, se oli lounas, eikä valtaisan suuri kakku.. Terveellisellä ruokavaliolla oltiin siis liikenteessä. Enkä edes mainitse pehmiksiä, jotka saattoivat eksyä tiellemme myöhemmin..

Keskustasta palasimme jälleen vanhaan kaupunkiin, istuskelemaan rotvallin reunalle ohikulkijoita tuijottelemaan (ja matkaseurani toimesta myös salakuvaamaan. Kalansilmätehosteella, luonnollisesti). Muutama turistikuvakin tuli otettua, nekin ovat huomattavasti hauskempia kalansilmän läpi.

Sovittelin vanhassa kaupungisssa suloisia korvaläppiä, jotka ystäväni osti. Lumipallot korvilla keskellä kesää! Sovittelen kuvassa myös toisia käsiä, nuo eivät nimittäin ole omat lapioni.

Matkan kohokohta ja pääasiallinen tarkoitus oli tietenkin armoton lankashoppailu, jota harrastimmekin reilut kaksi tuntia Karnaluksissa. Tällä kertaa tiesin jo hieman mitä odottaa, eikä tavarapaljous tuntunut enää yhtä hämmentävältä. Lankaakin lähti tällä kertaa mukaan enemmän, yhteensä 2,7 kiloa. 

Ilta Tallinnassa päättyi hyvässä ravintolassa herkutellen, jonka jälkeen raahauduimme satamaan ja nukuimme lankakasseihin nojaillen Helsinkiin saakka. Olin hereillä 22 tuntia putkeen ja kävelin siitä suurimman osan, joten voitte uskoa unen maistuneen kotiin päästyä.

Kotiin raahatun lankavuoren takia minulla on nyt aivan liikaa valinnanvaraa, mitä tekisi seuraavaksi? Tällä hetkellä puikoilla on tuo keon alla näkyvä ruskea lanka ja koukulla harmaita sekä vihertävää puuvillaa, josta sneak peekia alla. Tämän projektin valmistumisessa saattaa tosin kestää hieman, jatkuvasti kasvava ympyrän kehän mitta masentaa kerros kerrokselta enemmän.