Ruuturaidakkuutta ja laavapunaa

Neuloin kesän kolmannet (3.) villasukat! Ne nyt vain ovat ylivoimaisesti kätevin neuletyö töissä. Pieni koko, eikä tehdessä tarvitse juurikaan katsella ohjetta tai työtä. Nyt tilanne vain on sellainen, ettei villasukille pyhitetty lipastonlaatikko mahdu enää kiinni. Täytyy siis vastaisuudessa tehdä sukkia vain muille.

Nämä tapaukset ovat kuitenkin minulle, sini-tummanharmaat ruuturaitasukat. Vaikka poistinkin tuon alkuperäisen ohjeen taita-aspektin käyttämällä yksiväristä lankaa pätkävärjätyn sijaan, otin vahingon takaisin neulomalla sukan pohjan raidalliseksi kiilakavennusten kohdalla. Tuntui typerältä neuloa kuviota, joka olisi ollut hassun näköinen kavennusten takia. Tein siis sukista vielä typerämmän näköiset osittaisille raitapohjilla. Huomaa kyllä, että taisi olla vähän tylsempi iltapäivä töissä..

Malli: Ruuturaitasukat

Lanka: 7veljestä sininen ja tummanharmaa n. 50 g kumpaakin

Puikot: 4mm

Täytyy vielä kertoa, eilen saapui perille elämäni ensimmäinen Asos-tilaukseni, alennusmyynnistä loppujen lopuksi alle 12 eurolla omaksi klikkailtu nappimekko, väriltään lava red. Tämä mekko piti tietenkin saada heti päälle, ja se sopikin mainiosti asuksi Mallusjoen Takinkääntöviikolle, jonne matkasimme siskon kanssa nauttimaan hyvästä (ja sopivassa suhteessa myös psykedeelisestä) livemusiikista. Ja täytyy sanoa, oli taas niin hulvatonta menoa ja meininkiä, ihanaa spontaaniutta sekä yllätysvieraita, kuten Heikki Paasonen ystävänsä kanssa ensiesittämässä yhdessä säveltämäänsä iskelmää.
Mekosta minulla on olemassa vain yksi kuva ja siinäkin virnistelen erään herra Uusivirran kainalossa. Toisaalta, haittaako tuo nyt sitten mitään...

Huomenna (tai siis itse asiassa tänään) joudunkin heräämään laittoman aikaisin, sillä matkaan taas Tallinnaan. Luvassa on jälleen lankashoppailua sekä muuten vaan mukavaa oleskelua. Ja onhan nyt jo aikakin, edellisen reissun langat alkavatkin jo olla käytetty.