Friday, July 20, 2012

Mietteliäs viikko

Tallinnan tuliaisista osa muotoutui villatakiksi aika tarkalleen viikossa. Olin löytänyt jo ennen matkaa ihanan Miette-neuletakin (huomatkaa huiman hauska otsikko. Heh heh) ohjeen, johon täsmäshoppailin harmahtavanviolettia lankaa Karnaluksista. Malli oli ihanan aivotonta neulottavaa, sopi hyvin myös töissä tehtäväksi, kun koko ajan ei tarvinnnut olla miettimässä silmukkamääriä tai monimutkaisia kuvioita. 


Tämä on nyt virallisesti ensimmäinen (kokonaan valmistunut) villatakki, jonka olen tehnyt! Wohoo! Käytin myös ensimmäisen kerran KnitPro-puikkoja, koska päätin alkaa sen verran neulehifistelijäksi, että keräilen kokoelmaani noita puikkoja ja kaapeleita niiden marketin halvimpien sijaan. Ja kyllä niillä olikin ihana neuloa! Sanoin tämä projektin mukana myös hyvästit tukkimiehen kirjanpidolle paperilla ja tervetuloa kerroslaskurille. Kyllä se on totta, tuollaiset pienet vempeleet helpottavat neulomista hurjasti!


Pieniltä vastoinkäymisiltäkään ei kuitenkaan vältyttyn. En tiedä olenko tullut maininneeksi, mutta olen vasenkätinen, mikä aiheuttaa aika ajoin ongelmia neuleohjeiden(kin) kanssa. Olen jo oppinut tulkitsemaan ohjeita melko hyvin huomaten kohtia, jotka minun täytyy tehdä peilikuvana. Tämän neuletakin napinläpilista meni kuitenkinn ylösalaisin. Siksi kaksi ylintä nappia ovat niin lähekkäin ja alareunaan jää melko pitkä napiton pätkä. Tämä ei kuitenkaan sinänsä haittaa, koska käytän neuletakkia varmasti lähinnä auki ja yläreunan lähes siiamilaiset nappikaksosethan voidaan tulkita tarkoitukselliseksi ja taiteelliseksi yksityiskohdaksi. Voidaanhan?
Siinä taas yksi esimerkki oikeakätisten suosimisesta, jonka takia kohtaan pulmia melko usein (ne pienet metalliset purkinavaajat ovat aivan vihoviimeisiä! Onneksi on Tupperware..)


Malli: Miette
Lanka: Løve Garn Ragsokgarn, väri 58, 340 g
Puikot: 4 mm 60 cm KnitPro
Napit: Karnaluks, Tallinna



Tuesday, July 17, 2012

Jalat tappavaa mahtavuutta

Koska pari projektia on pingoittamista sekä nappien ompelua vaativia ennen esittelyyn pääsemistä, ajattelin nyt lätkäistä tänne aimokasan kuvia melkein parin viikon takaiselta Tallinnan reissultamme. Olen yleensä toivoton tilannevalokuvaaja, mutta koska minulla oli reissumme ainoa kamera matkassa, yritin edes vähän kunnostautua. Kameran kätköistä löytyy mm. herkullisia otoksia äidistäni kalansilmätehosteella höystettynä, mutte ne jääköön tällä kertaa julkaisematta, samoin kuin riemuidioottikuvat minusta halaamassa mainoskyltin Mika-julistetta.. Tässä kuitenkin muutamia maistiaisia matkaltamme.

Herkullisin jälkiruoka pitkään aikaan, St. Patrick's -ravintolassa nautittu, päältä rapea ja sisältä pehmeä mansikka-raparperipaistos vaniljajäätelöllä. Muutenkin voin vain suositella kyseistä ravintolaa, alkuruoka + pääruoka + jälkiruoka = 10 euroa. 
Alla kuva hauskoista polkupyöristä, joita myyvän liikkeen bongasimme Rotermanni-korttelista. Minut valloitti tuo ihana hawaji-henkisesti kuvioitu yksilö, äitini tykästyessä oranssia maalipintaa sekä ruskeaa nahkaa yhdistelevään yksilöön. Hauskat olivat tosin pyörien hinnatkin...

Reissumme päätarkoitus oli kuitenkin Õllesummer 2012 -festivaali sekä ihanan Mikan konsertti. Olen kuunnellut mikaa kesästä 2007, näin hänet ensimmäistä kertaa livenä kesällä 2010 Helsingissä ja rakastuin vielä enemmän tähän valtavan lahjakkaaseen ja energiseen laulajaan ja esiintyjään. Ei siis ollut ihme, että heti tästä keikasta kuultuani aloin suunnitella reissua. Suunnitelmat meinasivat tosin mennä mönkään vajaa pari viikkoa ennen keikkaa, kun matkaseuralaiseni joutui perumaan lähtönsä työvuorojen takia. Sain kuitenkin houkuteltua äitini (=luottokeikkaseurani) mukaan viikon varoitusajalla.


Ja kyllä, Mika oli täysin meren yli matkustamisen arvoinen! En edelleenkään käsitä, miten ihminen voi juosta ja hyppiä ympäriinsä, pyöriä kuin hyrrä ja silti laulaa kappaleet täysin nuotilleen jokaista korkeaa falsettisäveltä myöten. Tämä on sitä todellista lahjakkuutta!

Sain kokea myös riemun hetkiä, kun kesken konsertin yleisön joukkoon viskattiin kasa valtavia ilmapalloja. Kun vuosia sitten katsoin ensimmäistä videon Mikan konsertista ja näin noita jättipalloja, päätin, että jonain päivänä minä olen konsertissa noita palloja pomputtamassa. Ja nyt se on tehty! Niitä näkyy siis alla olevassa kuvassa Mikan takana.

Erään tietyn biisin aikana yleisö (me muiden mukana) alkoivat puhaltaa ilmaan saippuakuplia. Oli varsin hienon näköistä, kun taivaalla leijuu satoja ja taas satoja kuplia!

Virallisen setin viimeisen kappaleen aikana käytiin pärähtivät silpputykit ja yleisö peittyi hopeiseen silppumereen (kappaleen nimi tosin oli We are Golden..)

Mika palasi totta kai laulamaan muutaman kappaleen mittaisen encoren yleisön sitkeän taputuksen saattelemana. Nekin kappaleet loppuivat aivan liian pian ja Mika jätti Tallinnan tuhatpäisen yleisön kumarrettuaan koko valloittavan bändinsä kanssa ja ripustettuaan hattunsa roikkumaan mikkitelineeseen.


Täytyy sanoa, Mika on ehdottomasti yksi parhaista live-esiintyjistä, joiden konserteissa minulla on ollut ilo olla ja kova hinku jäi päälle tästäkin keikasta. Uudestaan, ja mielellään pian!


Hotellimme sijaitsi keskustassa, Virukeskuksen vieressä, joten konserin jälkeen edessä oli vielä parin kilometrin kävely keskustaan. Voin kertoa, kun on ensin kävellyt ohutpohjaisilla tennareilla monta tuntia ja sen jälkeen seissyt paikallaan metalliritilän päällä, on melkoista tuskaa vaeltaa yöllisen Tallinnan halki. Onneksi matkalla meitä viihdytti edes yllä näkyvä maailman coolein liikennemerkki.

Seuraavana aamuna kiertelimme ensin vanhassa kaupungissa, joss selvisi mm. että Segway-ajelut eivät olleet kannattava bisnes ja liiketile ammotti tyhjyyttään. Sääli, Segway-kyyti kiinnostaisi ainakin minua hurjasti.


Turistikiertelyn jälkeen minä pääsin suorittamaan lanka- ja kangasostokseni. Jalat huusivat edelleen tuskasta, joten etsimme käsiimme trolleybussin ja huristelimme sillä Kristiine-ostoskeskukseen. Täsmäisku New Yorkeriin ja melkein heti takaisin keskustaan, muulle ei ollut aikaa eikä energiaa. Haimme tavaramme hotellin säilytyksestä, raahauduimme satamaan ja istuimme odottamaan laivaan pääsyä. Odottelua oli tiedossa Helsingin satamassakin, ennen kuin pääsimme hypähtämään bussiin ja kotikonnuille. Sen verran voin kertoa, että oma sänky ja vaaka-asento eivät olleet pitkään aikaan tuntuneet niin mukavilta, kuin kahden päivän kävelyputken jälkeen. Seuraavana päivänä aamuvuoroon herääminen ei sitten tuntunutkaan niin kivalta..

Joka tapauksessa, oli ihan mahtava miniloma, äiti mahtavaa matka- ja keikkaseuraa ja Tallinna todella kiva matkakohde. Pääsen sinne onnkesi kohta uudestaakin, sillä hyvinkin pian olisi tarkoitus hypähtää uudelleen laivaan  langanhakureissulle.

Thursday, July 12, 2012

Käsityötarvikkeiden ihmemaassa


Tallinnan reissusta on selvitty (univeloista ei tosin ihan vielä) ja ajattelinkin nyt näyttää, mitä tarttui mukaan, kun pääsin seikkailemaan Karnaluksin hyllyväliköihin.
Ensinnäkin, sitä tavaraa oli ihan uskomattoman paljon! Menetin täysin ajantajuni lankoja ja muita ihanuuksia hypistellessä, äiti joutui huomauttamaan, josko olisi aika lähteä, kun olimme viettäneet kaupassa yli tunnin. Mutta kyllä sieltä yhtä ja toista kivaa löytyikin.


Tehkää te muut retkiä Tallinnaan halvan viinan perässä, minä metsästän lankaa! Kuinka mahtavaa on, kun saa langat neuletakkiin alle kympillä? Minä ostin tällä kertaa "vain" kilon lankaa, runsaudenpula iski hieman. Harmahtavanvioletti Løve Garnin Ragsokgarn pääsi heti reissun jälkeen puikoille, nyt menossa on jo viides kerä ja ensimmäinen hiha. Hintaa tällä langalla oli 0,83 euroa /kerä. Toinen lankaostokseni oli Schachenmayrin Cotton Linen -lankaa, eli puuvilla-pellava -sekoitetta meleeratun mintunvihreässä sävyssä. Tämä lanka maksoi huimat 1,43 euroa kerältä. Molemmista tulee siis neuletakit, vaikka puuvillaneuleen muoto onkin vielä hieman hakusessa.

Rakastan nappeja ja voisinkin viettää käsityökauppojen nappihyllyillä ikuisuuksia eri putkiloita tutkien. Tällä kertaa hamstrasin mukaani vain kahdenlaisia nappeja, isommat (23 snt per nappi!!) nappeja vaille valmiiseen neuleeseen ja pienemmät (10 snt kappale!!) tuosta harmaanvioletista langasta valmistuvaan tapaukseen. Olisi tietysti ollut fiksua ostaa enemmänkin nappeja, kun siellä kivoja yksilöitä oli noin naurettavan halpaan hintaan. Nappien kanssa pikkupussiin pääsi myös sormustin, jota olen kaipaillut usein käsin ommellessani. Jos nyt vähenisivät reiät sormenpäissä. Hintaa sormustimella oli 23 senttiä.

Tulin myös ostaneeksi muutamia pikkujuttuja kokeiluun. J-kirjainta muistuttavat palmikkopuikot kustansivat 2,40 euroa ja lähtivät totta kai matkaan, koska olen jo jonkin aikaa halunnut testata tuon muotoisia puikkoja palmikoinnissa. Silmukkapidikkeet (iso 52 snt ja pieni 43 snt) lähtivät testiin halvan hinnan vuoksi. Ja olisivathan nuo paljon kätevämpiä kuin irtolangat. Magneettineuletyyny on ihan lemppariostos, olen haaveillut sellaisesta vaikka miten pitkään. Nyt kun meidät erotti vain 3,54 euroa, kaappasin sen suurella riemulla ostoskoriin. On ihanan kätevää, kun ei tarvitse tarkasti tökätä neuloja tyynyyn saumaa ommellessa.


Yhteensä tämä kaikki kustansi alle 40 euroa. Mitä tästä opimme? Enää ei tule Viron reissua ilman lankakauppavierailua. Kauppa alkoi pienen silmäilyn jälkeen hahmottua, joten toisella vierailulla se olisi varmasti paljon selkeämpi tapaus.
Kävin minä myös kangaskaupassa, jossa yritin hillitä itseni. Pari kangasta lähti mukaan, mutta niitä näette, kunhan näytän niille saksia ja ompelukonetta.


Wednesday, July 4, 2012

Aivotonta epäilyttävyyttä

Elämä on tällä hetkellä melkomoista myllerrystä. Tiistaina tulivat tiedot opiskelijavalinnoista, minä jäin (odotetusti) ilman opiskelupaikkaa. Tiistain turhautumisessa alulle pistämäni suunnitelmat ensi vuodelle ottivatkin odottamattoman nopeasti tuulta alleen, joten saa nähdä, mitä tämä tyttö puuhaakaan seuraavan vuoden.. Huomenna katkeaa jo kuusi päivää kestänyt työputki, kun risteilen Tallinnaan viettämään laatuaikaa äidin, vaate-, lanka- ja kangaskauppojen sekä erään herra Pennimanin kanssa. Arkeen paluu tapahtuu tosin heti lauantaiaamuna, jolloin palaan töihin aamuvuoron merkeissä (varmasti oikein pirteänä ja palvelualttiina..)


Tässä  kuvituksena aivottomana työneuleena tekemäni kierresukat. Äärimmäisen helppoa ja aivotonta, äärimmäisen puuduttavaa toisen sukan kohdalla. Ei ollut edes kantapäätä rikkomassa ainaista "3 oikein, 3 nurin" -toistoa. 
Mutta katsokaa nyt niitä. En kai ole ainoa, jonka mielestä ne ovat hivenen epäilyttävän näköiset? 



 Erityisesti ensimmäinen sukka näyttää kovin kummalta, koska siihen tein ohjeen mukaisesti kärjen sileällä neuleella (aivotoiminta oli tosiaan täysin nolla näitä sukkia neuloessa, en jaksanut ajatella kavennuksia kuvion kanssa). Toisen sukan kohdalla kokeilin, miten kavennukset sulautuisivat kuvion joukkoon. Ihan hyvin, vaikka kärki muusta sukasta erottuukin. Ensimmäisen sukan sileä kärkikin muuttaa jossain vaiheessa muotoaan samanlaiseksi, kunhan saan tuota mallia kohtaan muotoutuneet aggressiot hieman rauhoittumaan.


Malli: Kierresukat/putkisukat (Novitan sukkalehti)
Lanka: 7veljestä 105 g
Puikot: 4 mm