Siipirikko sudenkorento

Tiskirättien neulominen ja virkkaaminen on ollut nyt kovassa huudossa blogimaailmassa, joten pakkohan minunkin oli kokeilla, miltä bambulanka tuntuu puikoilla. Etsiskelin Ravelrysta kivoja malleja ja päädyin ihanaan sudenkorentomalliin. Langan tarttui mukaan itse asiassa kaupunkireissulta, jonka tarkoituksena oli ostaa lankaa neuletakkiin sekä nappeja. Sopivaa lankaa ei löytynyt ja nappikaupassa totesin, että vajaan viikon kuluttua koittava reissu Tallinnaan voi olla myös nappien hankkimiseen oiva tilaisuus. Päädyin siis ärsytyksessäni ostamaan kerän turkoosia bambulankaa (sekä kuntosalin kuukausikortin, mutta se nyt ei liity tähän..).

Bambulanka on ihanan pehmeää ja sitä oli mukava neuloa. Lisäsin ohjeeseen molempiin reunoihin 2 silmukkaa ja korkeudeen yhteensä 4 riviä, jotta sain rätistä vähän suuremman. Enemmänkin olisi voinut kokoa kasvattaa, vaikka on tuo 17,5cm  x 17,5 cm ihan riittävä. Kuviokin oli mukavan helppo, loistavaa telkkarineulottavaa, vaikka oikean puolen kerroksilla pitikin ohjetta vähän tutkia. Olisin kyllä voinut tutkia ohjetta vähän tarkemminkin, sillä rätin ollessa täysin valmis (myös langat päätelty), huomasin korennon toisessa siivessä virheen. Älkää edes kysykö, miten olen noin helpon kuvion tuolla lailla sählänny, en tosiaankaan tiedä. Päätin kuitenkin, etten pura, koska ei se ole tiskirätissä niin tarkkaa. Etenkään, kun rätti menee kuitenkin asustamaan laatikkoon ja odottamaan sitä päivää hamassa tulevaisuudessa, kun muutan omaan asuntoon.

Lankaa jäi yli reilusti, joten voin tehdä rammalle korennolle kaverin tai kaksi. Täytyy kyllä varmaan hankkia bambupuikot, koska jos ne ovat käyttömukavuudeltaan yhtä ihanat kuin bambulanka on, hipoisi neulominen täydellisyyttä. 

Ohje: Dragonfly washcloth

Lanka: Blend Bamboo 15 g

Puikot: 3,5 mm

Tsehtseh Fifi!

Tämän boleron piti valmistua ylioppilasjuhliini, mutta aloitettuani sen aivan liian myöhään (reilu viikko ennen juhlia), se valmistui vasta tänään aamupäivällä, jolloin pingotin kappaleen ja ompelin sivuja kiinni muodostaen kädentiet. Mallin nimi on tosiaan Fifi, mikä herätti ainakin minussa lievää hilpeyttä. Mielikuva pörröisestä puudelista ei vain katoa.

Huhtikuun SK:sta bongattu ohje oli mukavan yksinkertainen, ja vaikka pitkiä pylväitä on ärsyttävä tehdä, valmista tuli melko nopeasti juuri niiden takia. Ohjeen mukaan valmiin kappaleen olisi pitänyt olla 91 x 92 cm, mutta minun kappaleeni koko oli 95 x 52 cm. Mietin vähän kauhuissani, miten suuri bolerosta olisi tullut neliömäisellä kappaleella, kun se on nytkin noin liehuva.

Fifi on myös ensimmäinen kunnollinen  virkkaamalla tekemäni työ vähään aikaan ja vaikka neulominen onkin listallani ykkönen  sen takia, ettei työtä tarvitse välttämättä katsoa ollenkaan, on virkkauksessakin oma vihätyksensä. Se oli kuitenkin ensimmäinen käsityömuoto, jonka opin edes jotenkin kunnollisesti. Virkkasin nimittäin jo ennen kouluun menoa. Neulomaan opin kunnolla vasta 11-12 -vuotiaana.

Malli: Fifi (SK 4/2012)

Lanka:  SMC Catania n. 250 g

Koukku: 4 mm

Täytyy toivoa, että tälle kesälle ilmaantuu jonkinlaiset juhlavammat kekkerit, sillä ihan arkipukeutumiseeni en osaa Fifiä kuvitella, mutta tahtoisin sen kuitenkin käyttöön.

Psst! Eilen tein -blogissa on kiva rättiarvonta, kannattaa klikata tästä

Turkoosia palmikkoa

Ajattelin tarjota vaihtelua juhannusviikonlopun blogisisältöihin ja kirjoittaa myös jostain muusta, kuin juhannuksen vietosta. Minun juhannusaattoni piti sisällään töitä iltakahdeksaan, sen jälkeen matkaamista maalle juhannuskokon sekä sukulaisten keskelle. Ehdin myös paistaa makkaran kokon hiilloksella sekä heittää talviturkkini kylmään järveen ennen kaupunkiin palaamista. Kaupunkiin päästyäni jatkoin matkaa vielä korkkaamaan terassikauden muutaman kaverin seurassa ja kuljettipa juhannusyö minut jopa laulamaan karaokea ja tanssahtelemaan hieman. Valtavan tapahtumarikas sekä hauska juhannus, joka sai minut ehkä hieman pitämään tästä turhaksi ja ikäväksi tuomitsemastani juhlapyhästä.

Se siitä juhannuslöpinästä ja takaisin asiaan.
Koska vietinkin yllättäen vapaata viikonloppua, päätin olla vähemmän hyödyllinen, herätä aamulla omia aikojani ja keskittyä enemmän televisiosarjojen katsomiseen kuin mihinkään muuhun. 6 jaksoa Everwoodia ja 11 jaksoa Num3roita riitti mainiosti jo hieman aloitetun villasukkaparin valmiiksi neulomiseen.

Malli: Saga-palmikkosukat (Annikan malli Novitan sukkalehdessä)

Lanka: 7veljestä turkoosi n. 105 g

Puikot: 4 mm

Villavarusteet kesälaitumille

Minun on pari päivää tehnyt mieli vain lukittautua huoneeseeni ompelukoneen ääreen ja suristella yhtä ja toista. Illat olen viettänyt internetin ihmeellistä maailmaa tutkien ja ispiraatiota etsien ja tietokoneen työpöytä onkin täynnä muistilappuja joihin on listattu jos jonkinlaista projektia.

Ensin on kuitenkin tehätä valmiiksi häpeällisen kauan kesken olleet projektit parille kaverille, tästä niistä ensimmäinen.

Vaikka nyt onkin kesä, elämme Suomessa, joten koleaa ilmaa on odotettavissa vuodenajasta huolimatta. (Vaikka nyt taitaakin tulla ensimmäinen juhannus pitkään aikaan, kun luvassa ei ole sadetta)

Tumput ovatkin talviasuste, mutta ehkä ystäväni pääsee (tai joutuu) ennen lumien tuloa edes kerran käyttämään näitä monta kuukautta sitten aloitettuja tumppuja. Ne lojuivat puolivalmiina todella pitkään. Ajan, jolloin kaikenlainen käsityömotivaationi oli aivan nollassa.

Kyllä, minäkin tein Totorot. Ystäväni tykkää tuosta pulleasta hahmosta, joten miksipä ei? Vähän sentään muokkasin ohjetta, jätin peukaloiden kuviot pois. Tein toisen peukalon ensin kuvion kanssa, mutta se näytti jotenkin niin sotkuiselta, että päädyin lopulta pelkkään valkoiseen.

Tumppujen nykyinen omistaja on ilmeisesti jonkin verran allerginen villalle, joka saa hänen kätensä kutiamaan, joten ompelin tumppuihin vuorin valkoisesta ohuesta trikookankaasta. Sopivan joustavaa ja mukavan tuntuista ihoa vasten, toimii. En ollut ennen vuorittanut lapasia, joten kokeilupohjalta tehtiin jälleen kerran. Kiinnitin vuorin käsin ommellen kärjestä, peukalon pästä sekä suuaukosta, joten vuori ei lähde liikkumaan pitkin lapasta riisuttaessa.

Malli: Norwegian Totoro Mittens

Lanka: Vuorelma Veto (violetti), Nalle (valkoinen)

Puikot: 3,5 mm

Tyttö ja valkolakki

Viikko sitten maanantaina tein samat asiat kuin sitä edeltävänä lauantaiaamuna. Kiharsin hiukseni, yritin tehdä silmiini siistit rajaukset, taistelin rannekorun lukon kiinni ja sujahdin turkoosinvihreään satiinimekkooni. Kasasin autoon kukkia, kameran, kamerajalan ynnä muuta sälää ja hain luottokuvaajani (tunnetaan myös nimityksellä sisko) töistä. Suuntasimme Kaupunginpuistoon metsästämään sopivia kuvauslokaatioita. Puistosta löytyy niin vettä, metsää kuin kiviraunioita, joten kaikkia hyödynnettiin. Tässä siis pientä kuvatulvaa tämän alkuillan tuloksista, minusta hassunkurinen hattu päässä ja itse ommeltu mekko yllä.

Mekko on siis melko yksinkertainen, istuva yläosa ja leveä piparkakkuhelma. Tässä myös mekon selkä. Ristiin kulkevat olkaimet ja musta vetoketju, jota en loppujen lopuksi ommellutkaan kiinni piilovetoketjuna, kuten oli tarkoitus.

Vinkki: Älkää menkö ottamaan asiallisia kuvia lämpimänä päivänä metsään. Nimimerkillä jalat täynnä kutisevia pistojälkiä ja osassa kuvista vierailevia tähtiä. Bongaatko alla olevasta kuvasta vierailijan?

Koska otimme korneja naamaläheltäruusuposkella-kuvia, päätimme ottaa myös High School Musical -henkisiä hyppykuvia.  "Pidä edes toinen jalka maassa", on vaarini sanonut minulle pienestä pitäen. Minkä sille voi, loikin mielummin pää pilvissä..

Loppuun vielä oma lempparini kaikista kuvista. Raunioille kiipeäminen ja ikkuna-aukkoon istuminen oli ilmeisen hyvä idea, sillä näistä kuvista tuli ihan mielettömän kivoja. Tämä otos olisi ehdottomasti kiitoskorteissa, ellei se olisi näin kaukaa otettu.

Täpläraitoja

Ylioppilasjuhlien alla huonettani siivotessa kävin läpi myös massiiviseksi paisuuneen kangasvarastoni. Ommeltavaa olisi enemmän kuin riittävästi ja koska jostain piti aloittaa, ompelin yhden mekon eilen ja toissapäivänä.

Ostin tämän silkkisen tuntuisen kankaan yli vuosi sitten Eurokankaan palalaarista varmaankin noin vitosella. 

En muista tarkalleen, millaista mekkoa siitä suunnittelin, mutta ehdin jo leikellä kangasta. Ompelukoneemme teki tuolloin tenän ja hylkäsin tämän kankaan muiden joukkoon. Nyt kaivoin sen taas esille ja muotoilin paloista rennon kesämekkosen kahden kuminauhanpätkän avulla.

Kankaassa on hauska, erivärisistä täpläriveistä muodostuva raidotus, joten tein siitä mekon jujun. Alaosa on pystyraitaa, kun taas yläosa vaakaraitaa. 

En jaksanut kaivaa esille silitysrautaa ja -lautaa ennen kuvien ottamista, joten yläosa näyttää hyvinkin kierolta. Silityksen jälkeen raidat kulkevat kuitenkin ihan suoraan.

Ainoa huono puoli mekossa on kankaan sähköisyys. Alle täytyy viritellä jonkinlainen alushame estämään totaalinen takertuminen jalkoihin.

Maanantaina otetut viralliset yo-kuvat odottavat edelleen koneelle siirtämistä, valikointia ja muokkausta, eli kuvia ylppärimekosta tulee heti, kun saan aikaiseksi ottaa kuvat käsittelyyn. Olettaen, että minun ja siskoni photoshootista seurasi edes jokunen hyvä otos. Yritystä ainakin oli.