Työkalut sadesäähän

Virallisesti tuleva ylioppilas tervehtii! Tänään sain kotiin oman lakinkin, joten kai se on myönnettävä, että kahden viikon päästä on kekkerit.

Viime viikot ovat menneet samaa kaavaa toistaessa. Aamulla salille, sen jälkeen yo-mekon ompelua (nyt näyttää jo melko hyvältä), siivousta ja liikaa koneella jumittamista.

Yo-mekon lisäksi ehdin ommella jopa valmiiksi asti erään projektin, joka on ollut haaveissa jo jonkin aikaa. Tämä onkin ihan uunituore tapaus, sillä sain sen valmiina käsiini tänään aamupäivällä.

Olen tätä nykyä kaupungin cooleimman sadetakin omistaja!

Se on suuri. Se on sininen. Siinä on elämää suurempi huppu ja paljon neppareita, eli oikeasti painonappeja. Mutta näettekö tuon hupusta pilkistävän vuorikankaan? Niin, enhän minä voinut hillitä itseäni ja tehdä jotain asiallista, vaan nähdessäni kangasvarastossa tämän kankaan, oli takin arvokkuus täysin menetetty. 

Takki nimittäin vilisee sisäpuolelta työkaluja (huomaa "vitsikäs" otsikko) sekä niiden englanninkielisiä nimiä. Opettavainen vaate kaiken lisäksi!

Pirullisinta sadetakin teossa oli tikkauksien ompelu. Käytössäni ei ollut teflonpaininjalkaa, joten ompelu oli todella tahmaista ja hidasta, kun päällä oli sadetakkikankaan oikea puoli. Kaavapaperi välissä auttoi ompelua, mutta vaikeutti näkyvyyttä. Siksi tikkauksista löytyy jonkin verran alla olevasta kuvasta havaittavaa ryppyä, erityisesti nuo taskujen suut olivat raivostuttavat.

Silitin takin olkasaumoihin sekä hupun keskisaumaan saumausteippiä, joten veden ei pitäisi päästä vuotamaan  kankaan läpi. Voin sen verran sanoa, että teipin kiinni silittäminen on kivaa niin kauan, kun kyseessä on suora sauma. Hupun pyöreä muoto aiheutti muutaman epätoivoa ja raivoa uhkuvan murahduksen.

Painonapit kiinnitti nappikaupan mukava täti, sillä käytössä ei ollut tarvittavia härveleitä, jotta olisin sen voinut itse tehdä.

Tämä oli ensimmäinen koskaan tekemäni takki (en yhtään vaikeammasta aloittanut..), joten opin taas valtavasti uutta. Esimerkiksi etualavara on käsite, joka ei ennen tätä sanonut minulle yhtään mitään.

Takki on malliltaan pitkä, koska lyhyestä sadetakista ei juuri iloa ole. Se peittää kaikki mekkoni ja hameeni kokonaan, eli sadepäivinä minulta kastuvat tästä lähtien vain koivet, kengät ja käpälät! Kesäsateet, tervetuloa!

Täydellisen mekon anatomiasta

En lopulta saanut kuitenkaan tiivistettyä blogin päivitystahtia..

Kiirettä on pitänyt kohta entisen lukioni musikaalin sekä jo pari viikkoa kestäneen lupaavan himokuntoilijan urani kanssa. Lisäksi vietin vappua siskon luona Jyväskylässä nauttien hyvästä seurasta, ruuasta sekä ihanasta rentoudesta, Olavi Uusivirran konsertin tarjoamaa hyvää musiikkia unohtamatta.

Tänään olen ehtinyt siivoilun ja salilla käymisen lisäksi myös askarrella kutsukortteja kesäkuun toisena päivänä koittavia yo-juhliani varten. Sain aikaan melko suloisia tapauksia, esittelen niitä myöhemmin.

Yo-juhlat aiheuttavat päänvaivaa monella tasolla, kun pitää miettiä niin tarjoilut, vieraslista kuin suuri siivousstrategiakin. Eniten harmaita hiuksia päähäni on tuottanut kuitenkin pukeutuminen. Millainen mekko olisi sopiva yo-juhliin? Mikä sopii yhteen niin minun kuin valkolakin kanssa? Näitä mekkopohdintojani ajattelin jakaa nyt.

                                                                                                    Lähteet: 1. 2. 3.

Olen katsellut kauppojen tarjontaa mekkoja silmällä pitäen jo jonkin aikaa, mutta vastaan ei ole osunut vielä yhtään todella varteenotettavaa ehdokasta. Jyväskylässä harhailin yksin pitkin kauppoja takaraivossa jyskyttävä epätoivo seuranani, mutta pieni paniikkikaan ei auttanut mekon löytymisessä. Haluan vain mekon, joka on minun näköiseni. Sellaisen, jota katsoessa tietää heti, että se on juuri minun mekkoni, ei kenenkään muun. Siksi totesinkin, että minun taitaa olla pakko kaivaa kaavapaperit ja ompelulangat esille ja porhaltaa kangaskauppaan.

Lähteet: kaikki kolme mekkoa nelly.com

Etsiessäni mekkoja netistä huomasin, että minua miellyttävät suuresti melko yksinkertaiset mekot, joissa on jokin kiva yksityiskohta, oli se sitten piparkakkuhelma tai kankailla muodostettu solmu. Näissä kuudessa mekossa on kaikissa jotain kivaa, mutta mikään niistä ei kuitenkaan ole juuri sitä mitä haen. Etenkin kolme viimeistä karsiutuvat heti pois jo värinsä takia, minä haluan, että mekkoni on todella jonkin värinen.

Tällaisilla eväillä lähdin siis suunnittelemaan unelmieni yo-mekkoa. Nyt olen tehnyt pari mallia koskevaa päätöstä ja etsinyt sopivia kaavoja. Seuraavaksi alan tehdä koeversiota yläosasta, jonka muoto on vielä hieman hakusessa. Toivottavasti tämän projektin kanssa ei iske se perinteinen viimeisen yön paniikki, vaan mekko nököttää henkarilla odottamasssa jo muutamaa päivää ennen juhlia!