Asiaa ja taskuasiaa

Tänään tulee kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne blogiin. Sen kunniaksi ajattelin vihdoin tehdä ryhtiliikkeen ja palailla blogin ääreen.

Maaliskuu oli täyttä mylläkkää, ehdin viettää vähän lukulomaa, istumaan viisi kertaa eväsretkellä yo-kokeiden muodossa, täyttää 19 vuotta (pitkän matematiikan yo-koepäivänä..), piirustella ennakkotehtäviä sekä esittää 65 kertaa Maria Magdalenaa 3-4-luokkalaisille (ja vähän vanhemmillekin) Pääsiäisvaelluksessa.

Nyt nautin kuitenkin vapaudesta, vaikken vielä aivan sisäistäkään sitä tosiasiaa, etten tiedä, koska seuraavan kerran pääsen istumaan oppitunnille.

Sain tänään vihdoin (lumipyrystä huolimatta) kuvailtua mekon, jonka ompelin jo kuukausia sitten kirpparilta parilla eurolla ostetusta ohuesta collegekankaasta (ja jonka väri tuntuu edelleen hiukkasen epäilyttävältä..).

Heittäydyin villiksi muutenkin kuin värin suhteen ja päätin tehdä yksiolkaimisen mekon löydettyäni yksinkertaisen kaavan Burdasta. En tietenkään pystynyt kestämään ajatusta, että tekisin vaatteen ilman taskuja, joten etsin ohjeen kivannäköisten taskujen tekemiseen. Pari kalsarikangaskokeilua taskujen teko vaati (avaruudellisessa hahmotuskyvyssäni on puutteensa..), mutta lopulta sain taskut oikein päin paikoilleen. Ne ovat isot ja ihanat!

Vältellessäni yo-kokeisiin lukemista sekä muita velvollisuuksia, tuli ommeltua vähän muutakin, joten mikäli uskaltaudun takaisin parvekkeen lumihankeen seisomaan, tulee lisää juttua piakkoin. Mikä siinä on, että jopa siivoaminen alkaa tuntua houkuttelevalta, kun vaihtoehtona on ruotsin kielioppikirja tai vastaava..

Allaolevasta kuvasta näkyy vähän paremmin mekon malli, joskus näistä fail-kuvista on hyötyäkin. Kutsutaan tätä tapausta vaikka taiteelliseksi rajaukseksi..