Pehmoisia paketteja

Koska olen laiskan lisäksi myös hajamielinen (kolmena iltana koneen suljettuani olen muistanut, että piti päivittää blogia..), on vielä palattava joulua edeltävään aikaan ja lahjoihin. Pari neulottua lahjaa ehdin jo esitellä erikseen, ja tässä tulevat loput neulomukset ryppäänä.

Mummilleni neuloin En pointe -tossut punaisesta Sandnes Tove-langasta. Tossut huovutettiin lopuksi ja vaikka ohjeessa neuvottiin pesukonehuovutukseen, minä otin syliini ämpärin, jossa liotin ja puristelin tossuja puolisen tuntia. Huovutin neuletta ensimmäistä kertaa, hyvä tuli. Tossujen kauniit napit löysin Elämänlanka-liikkeestä, jossa on ihana valikoima nappeja, nauhoja ja lankoja. Hyvä lisä tähän käsityöliikeköyhään kaupunkiin!

Koska mummini on suvustamme se, joka on ollut esikuvani ompelussa, neulomisessa ja muissa käsitöissä, on hänelle itse tehdyn lahjan antamisessa  aina tiettyä lisäpainetta. Nämä tossut käärin lahjapakettiin kuitenkin ylpeänä, etenkin, kun huovutusvaihe piilotti kaikki mahdolliset silmukoiden erikokoisuudet sekä muut pikkumokat. 

Nikkarointia ja sen sellaista puuhastelua harrastava isäni sai tummanharmaat, Janne-langasta neulotut kynsikkäät, joiden ohjeen löysin Ravelrysta. Kynsikkäiden kämmenselässä on hauska palmikonkierroilla luotu punosmainen kuvio, joka tuo niihin sitä pientä erikoisuutta. Vaikka ohjeessa lukee, että se on suunniteltu miehille, ovat koot melko pieniä. Lisäilin itse silmukoita, jotta kynsikkäät mahtuisivat suurikätiselle isälleni. Minun melko suuria lapioitani yhteen kynsikkääseen sopii kaksi.

Niin näiden tossujen kuin kynsikkäiden kohdalla sovelsin ohjeita hieman ja neuloin, kuten itse parhaaksi koin. Olen siis ehkä pääsemässä irti ohjeiden orjallisesta noudattamisesta ja siirtymässä omien aivojen käyttöön. Edistystä on siis tapahtunut!

Veljelleni tein hyyyyyyvin tavallisen pipon, kuten hän toivoikin. Musta, ei kuvioita, fleecevuori, kuului veljeni vaatimuslista. Ja sellaisen pipon hän saikin. Malli omasta päästä, kun ei mistään löytynyt Nalle-langan paksuisesta langasta tehtyä miehen pipoa, jonka ohjetta olisin voinut käyttää. Tämä oli ensimmäinen vuoritettu piponi ja vuorittaminen onnistui yllätyksekseni oikein hyvin. Kavennukset ovat paikoitellen hieman hassut (sen siitä saa kun keksii päästään), mutta ihan toimivat kuitenkin.

Kuten Kertuista kertoessani totesin, päätin alkaa nimetä neuletöitäni. Tämä veljeni pipo oli ensimmäinen, joka sain itselleen keksimäni nimen. Ja tämän pipon kastoin Simoksi. Sopivan suomalainen perusnimi peruspipolle. Päätin yön hiljaisina tunteina tehdä nimetyille neulomuksille nimikyltit, jotta niiden uusi omistajakin osaa kutsua niitä oikealla nimellä. Nimilaput kiinnitin lahjojen ympärille satiininauhoilla (kyllä, juuri niillä, joita saa joka vaatteesta leikata irti!). Tässä sekä Simo että Kertut.

 Siinä ne sitten olivat. Joululahjat eivät tosin loppuneet vielä siihen, sillä jäljellä ovat vielä pikkusiskolle itsetehdyt lelulahjat, kavereille annetut paketit sekä joulun ainoa kova paketti, josta olin kovin ylpeä.

Olen joululoman loppua kohdet aktivoitunut ja tänään sain tehtyä erään tilaustyön, jota olen lykännyt milloin milläkin tekosyyllä hävettävän kauan. Tänään tartuin vihdoin kunnolla toimeen, ja valmista tuli reilussa parissa tunnissa. Siinä sen taas näki, älä jätä huomiselle sitä, minkä voit tehdä jo tänään!
Olkoon se mottoni koko vuodelle!