Eräänä kauniina ja aurinkoisena lokakuun päivänä melkein kolme viikkoa sitten lukiomme käytävät täyttyivät riehakkaista intiaaneista, karjapaimenista ynnä muista villin lännen maisemiin kuuluvista hahmoista.
Me abiturientit (pelottavaa, että minä kuulun tuohon ryhmään..) juhlistimme 69 jäljellä olevaa koulupäivää pukeutumalla, syömällä ruokatunnilla lihakastikkeen sijaan pizzaa sekä yleisesti riemuitsemalla ja riehumalla.
Nyt noita koulupäiviä on jäljellä alle 50, milloin minusta tuli näin vanha?
Minun piti alunperin olla toteemipaalu ja ostinkin tummanruskeaa lakanakangasta puumaisen puvun väsäämiseen. Jaksaminen kuitenkin lopahti ja päädyin helpompaan vaihtoehtoon, perinteiseen tyttöinkkariasuun. Ompelin siis ruskean mekon tuosta kankaasta (se olisi inkkarimekossa saanut kyllä olla vaaleampaa, mutta koska kangas oli jo olemassa, niin..) ja lisäsin siihen hapsukaitaleen. Nyt minulla on siis ruskea mekko, mikäli ratkon kiinni harsitun hapsupalan ja huolittelen mekon helman. Vaatekaapin täydennystä siis samalla.
Lisäksi punoin vyön, lettinauhan ja otsapannan käyttäen viiden ja seitsemän lankalenkin iskunyörejä sekä perus kieritystekniikkaa.
Ongelmia inkkariksi muuttumisessa aiheutti se, ettei vaatevarastostani löytynyt yhtään mitään ruskeaa. Eihän se muuten olisi haitannut, mutta olkaimettomassa mekossa ja paljain varpain kokee melko varmasti jäätymiskuoleman lokakuisessa koulussa, jossa lämmitys on melko tuntematon käsite.
Onneksi äiti on ruskean eri sävyjen suurkuluttaja ja pengoin hänen kätköistään inkkarille sopivat (pari kokoa liian pienet) nahkatossut sekä villaisen huivin jonka vaihtelevalla menetyksellä taiteilin hartioilleni. Vaihtelevalla menestyksellä siksi, että puolet päivää näytin Quasimodolta selkäkyttyröineen. Äiti ehdotti, että olisin piilottanut sinne vauvanuken ikäänkuin kantoliinaan, mutten lämmennyt ajatuksella oppitunneilla istumisesta vauvanukke selässä painaen..
Hiukset letitin perinteisten lettien sijaan kalanruodoiksi, koska ne olivat minun silmiini jotenkin tavallisia lettejä inkkarihenkisemmät. Hiusten laittoon kului itse asiassa aamustani suurin osa, tein lettejä noin 20 minuuttia. Hidasta, mutta kyllä ne olivat sen arvoiset. Kuvissa hiusosasto on päivän tuoksinassa hieman levähtänyt, mutta kyllä tuo päälakikin ihan kivalta näytti ainakin osan päivää..
Koko koulupäivä oli ohi paljon nopeammin kuin olisin halunnut, mutta oli hirmuisen hauskaa viettää päivää niin, että saa luvan kanssa hölmöillä (muina päivinä hölmöilemme muuten vaan ja saamme osaksemme kummaksuvia katseita..). Muutkin abiturientit olivat panostaneet ihailtavasti ja joukkiosta löytyi tavallisten inkkareiden ja länkkäreiden lisäksi mm. kaksi kaktusta sekä kahden ihmisen muodostama hevonen. Koko ikäluokastamme vain kourallinen opiskelijoita oli saapunut kouluun tavallisissa vaatteissa. Ihan hyvä saldo, onhan meitä abeja yli 100.
Tällaiset yhteishenkeä kasvattavat perinteiset teemapäivät ovat ihan mielettömän hauskoja ja tärkeitä.On ihanaa, että edelleen kaikki osallistuvat hyvällä hengellä ja nauttivat näistä erikoisuuksista. Ainoat, joita tämä päivä kenties kismitti, olivat alempien vuosikurssien oppilaat. Heiltä kun kielsimme päiväksi mm. erään portaikon, joidenkin pöytien ja tuolien, yhden naulakon sekä aulan yhteisen tietokoneiden käytön ja toiseen portaikkoon oli viritelty pieniä esteitä kulun vaikeuttamiseksi...
Nämä kuvat ovat olleet ladattuna Bloggeriin yli kaksi ja puoli viikkoa enkä silti ole saanut kirjoitettua tekstiä ja julkaistua tätä. Olen aina luullut että kuvien otto ja muokkaus ovat ne suurimman ponnistelun vaativat jutut, mutta ilmeisesti ei.
Laiskuuteni rajoittuu tosin lähinnä blogiin, sillä olen viime aikoina löytänyt itsestäni siivousintoilijan ja käynyt huonettani läpi pala kerrallaan. Nyt vaatekaapit vaatteita sisältävät lipastot näyttävät erityisen hyviltä, minulla on jopa oma villasukkalaatikko!
