Sunday, October 16, 2011

Suunta ylös

Lomalomaloma! Tässä jaksossa asun vaihteeksi koulussa, joten loma tulee todellakin tarpeeseen. Puolet lomasta ajattelin vain löhöillä kotona tekemättä mitään järkevää (paitsi ne kaksi yo-vihkoa jotka annettiin tehtäväksi lomalla..), mutta loman alkupuolen vietän seikkaillen Jyväskylässä siskoni luona. En viime vuonna päässyt käymään kertaakaan hänen luonaan, joten nyt otan vahingon takaisin muutaman vuorokauden vierailulla. Kyseessä on muuten myös ensimmäinen kunnon vierailuni kaupungissa, olen siellä kerran pyörähtänyt yhden illan verran, mutta sitä ei lasketa kunnon käynniksi.

Varsinainen asiani koski kuitenkin sitä, että kiinnitin eilen elämäni ensimmäisen neulegraffitin! Se on vähän ruma ja etenkin rumasti kiinnitetty (kirjoneule ei ole ihan vielä mun vahvin ala ja pelkäsin koko ajan, että joku kävelee ohi), mutta ainakin pirteän värinen ja mielestäni hauska.



Yhdistin jämälankakasoista löytynyttä kirkkaan oranssia ja "neonpunaista" (en keksi kuvaavampaa sanaa) ja tein suuntanuolen. Tämä idea tuli alunperin mieleeni kun yritimme keksiä ympäristötaideteoksen aihetta tuohon samaan ympäristöön liittyen erääseen taidenäyttelyyn. Ympäristötaideteoksen aihe muodostui lopulta aivan muuksi, mutta idea suuntanuolista tuossa nimenomaisessa porraskaiteesssa jäi mieleeni. Niinpä piirtelin nuolikaavion ja neuloin tuon palasen.


Kiinnittäminen oli jännää, onneksi paikka oli sen verran suojainen, ettei siitä ketään kulkenut ohi, mutta kuulin n. 10 metrin päässä olevasta rakennuksesta ääniä ja liikehdintää ja olin koko ajan varuillani. Oli melkoinen sissiolo. En siis todellakaan lopeta ympäristön värittämistä näillä neulepalasilla, täähän on ihan mahtavan hauskaa! (Ja jälleen yksi check-merkki tämän vuoden tavoitelistalle..)

Tämä tyttö suuntaa siis kohta pohjoiseen päin, kunhan rakas siskoni saisi raahattua itsensä tänne ja voisimme lähteä matkaan.
Rentouttavaa lomaa niille joilla sellainen on ja hyvää arkiviikkoa muille! 

Friday, October 7, 2011

Muumimamman ruusut jäätyvät - mun sormet eivät

Jos olette yhtään useammin lukeneet tätä blogia, tiedätte kyllä jatkuvat jorinani ja lupaukseni kirjoneuleen tekemisestä. No, nyt minä sen hallitsen! Ainakin jollain tasolla..

Lueskellessani Knittapötkylöitä jokin aika sitten, osui sivupalkista silmiini ohje, jonka olemassaolon olin kokonaan unohtanut - Falinen uskomattoman ihanat Mörkö-tumput. Eikä muuta tarvittu. Minä tahdoin tehdä sellaiset ja päätin, että tahdonvoimalla saan ne neulottua vaikka väkisin. Ja minähän sain. Eikä menny loppupeleissä edes kovin kauaa, pari viikkoa(?)

 Nämäkin kuvat otettu yo-lukujen yhteydessä, ignoratkaa siis lievä ryönäisyys/väsymys..

Ohje oli ihanan selkeä ja kyllä se kahden langan kuljettelukin alkoi hieman takkuilevan alun jälkeen sujua. Eihän se jälki tietenkään kaikista tasaisinta ole, mutta kädessä tumppujen lievä mutkaisuus ja erikokoisuus tasoittuu eikä kukaan huomaa mitään. Ne mahtuvat kuitenkin hyvin käteen ja ovat lämpimät, eikös se olekin tärkeintä.


Olisin halunnut tumppujen taustaväristä mielummin jonkin violetin sävyn, kuten Falinen tumpuissa oli (violetti on aikalailla lempparipukeutumisvärini näin talviseen aikaan), mutta koska marketin lankavalikoimat käsittivät tuosta väriperheestä Nalle-langassa ainoastaan kanervansävyisen, valikoin sen sijaan sinisen langan harmaan mörön seuraksi. Kiva se on tuokin väri, sininen, lumihiutaleiden peittämä talvitaivas.


Mutta tosiaan, ei ollut kirjoneule niin takkuista kuin ajattelin (ja millaista se oli kun vuosi sitten kokeilin). Eli vihdoin on tämä yksi kohta raksittu vuoden to-do -listalta! ..Ja kohta toinenkin, mikä liittyy itse asiassa myös tähän kirjoneulontaan. Nyt kun sen tavallaan hallitsen, tahdon tehdä lisää, enemmän ja enemmän! Tänään muokkailin itse asiassa ihan omaa neulekuviota, katsotaan mitä se päätyy joskus koristamaan..


Eipä mulla muuta, pitkälti koulutäyteisen viikon päätteeksi taitaa tämä tyttö mennä tänään aikaisin nukkumaan jotta jaksan herätä huomenna viittomakielen kurssin toiselle tunnille.

Ps. Sweet Things -blogissa kiva 2-vuotisarvonta! Mutta älkää osallistuko, mä tahdon tuon lehden.. (;

Tuesday, October 4, 2011

Valtaisa tupsu ja omenaverhot

Kun talvea kohti kerran matkataan, totesin, ettei tälle tytölle riitä yksi palmikkotupsupipo, joten oli pakko tehdä toinen. Tämän mallin heittelin päästäni, joka johti useisiin epäonnistuneisiin kokeiluihin ja hyvinkin pitkällä olevan pipon purkamiseen muutamaan kertaan.

Kuskasin valmiin pipon yo-lukupaikkanani toimineeseen äitini toimistohuoneeseen ja kun lukutaukojen aikana annoin kameran räpsyä, sain kuvauspaikkaan edes hieman kaivattua vaihtelua. Eikö olekin suloiset omppuverhot <3


Pipossa on siis 4 kahdeksan silmukan peruspalmikkoa, välissä aina kolme nurjaa silmukkaa. Alareunassa oleva muutaman kerroksen joustinneule on ainoa pipossa mättäävä asia, siihen voisin jonkun kiristyskeinon keksiä, jotta pipo olisi ihan täydellinen, koska nykyisellään se hieman lörpöttää (kuten kuvasta voi havaita).
Tupsusta tuli melko massiivinen, koska en oikein hahmottanut miten paljon lankaa olisi pitänyt kieritellä asiallisen kokoiseen yksilöön. Mutta toisaalta, voiko pipon tupsu olla liian iso?


Lanka: Novitan Rose Mohair kaksinkertaisena 
Langankulutus: vajaa 2 kerää
Puikot: 6

Nyt on talvelle kaksi pipoa, joiden kanssa tämä rakastava äiti saa vuorotella. Kyllä vaihtelun mahdollisuus on mukavaa!

Saturday, October 1, 2011

Värikylläistä mummoilua

Olen kovin pahoillani radiohiljaisuudesta, eilinen viisi ja puoli tuntia kestänyt eväsretki (=yo-kirjoitukset) tekivät pidemmän koneella hengailun vähän vaikeaksi, mutta koska lukemista vältellessäni ehdin saada viisikin juttua valmiiksi ja jopa kuvatuksi. Nyt on siis luvassa oikein ryöppy kaikenlaista, kun koneella olo ei enää aiheuta huonoa omaatuntoa.

Tästä ekasta jutusta saittekin jo esimakua edellisen postauksen lankasateenkaaressa. Isoäidinneliöitähän ne olivat, ja tällainen ihanuus niistä syntyi.


Värikäs lankakasa muuttui vajaassa neljässä päivässä kymmeneksi suureksi isoäidinneliöksi jotka puolestaan yhdistyivät ympyrähuiviksi. Inspiraatio huiviin löytyi Novitan sivuilta, mutta sanoisin melkein omia väriyhdistelmiäni mallihuivia onnistuneemmiksi. En ollut tehnyt isoäidinneliöitä ala-asteen jälkeen, joten se tuntui mallina taas ihanan uudelta ja tuoreelta, etenkin kun tuollaiset sateenkaaren väriset asiat ovat houkutelleet jo pitkän aikaa. Tällä kertaa olin jopa niin älykäs, että päättelin jokaisen neliön langat heti valmistumisen jälkeen. On kuulkaa paljon mukavampaa päätellä 10 kuin sata lankaa kerralla!
Langat olivat  7veikkaa tai jotain suunnilleen sen paksuista, jämälankoja kaikki. Koukku oli muistaakseni 3,5. 

 Kuka tahtoo ryhtyä mun henkilökohtaiseksi kuvaajaksi/kuvanmuokkaajaksi. Saatoin ehkä käyttää hyväkseni tyhjää kuvisluokkaa kuvatakseni huivia ja sitten piti muokkailla vasemmalta puolelta vähän sotkuista taustaa pois. Saatoin samalla muokata myös kyynerpäätäni hieman....


Huivi on aivan hirmuisen ihana! Kierähtää nätisti kaksi kertaa kaulaan, käy kaikkien värien kanssa, lämmittää kivasti kaulaa ja piristää mustaa syksytakkia. Saatoin siis ehkä käyttää sitä viitenä päivänä putkeen heti sen valmistumisen jälkeen.. Ja huom, en ole koskaan ollut huivi-ihmisiä. Tästä lähtien taidan kyllä olla. Ainakin tämän tapauksen kohdalla.


Ps. Vielä ehtii osallistua Nooran arvontaan ja voittaa ihanan neulepannan!