Kesäinen MixTape

Kun minä leireilen, voitte sillä aikaa tutustua siihen musiikkiin, jota minä luukutan mp3-soittimestani siellä metsän keskelläkin. Tässä listauksessa on mukana sekä vanhempia että uudempia suosikkeja ja monta kovaa artistia jouduin jättämään pois ihan siitä syystä, että kukaan tuskin jaksaa kuunnella edes tätä karsittua listausta läpi.

Ensimmäisenä haluan esitellä teille ehdottoman suosikkibändini, Honor Societyn. Bändin on melko pieni vielä kotimaassaan USA:ssakin, mutta ansaitsisivat ehdottomasti laajempaa tunnettavuutta, sen verran hyvää musaa tekevät. Hauskana faktana vielä, että bändin basisti (tuo blondi) on perimältään neljäsosasuomalainen.

Tässä siis yksi minun suosikkibiisejäni, sanoitukseltaan ihana Two Rebels.

Tämä seuraava bändi on minullekin vasta tämän kesän löytöjä, minkä olen ottanut kyllä tehokkaasti takaisin kuuntelukertoina. Bändin nimi on Action Item ja nämä herrasmiehet ovat myös jenkeistä kotoisin. Saan kiittää Honor Societya tämän bändin löytämisestä, Action Item nimittäin lämppäsi heitä alkukesän kiertueella.

Minulla oli vaikeuksia päättää minkä biisin laitan tähän, koska hyviä vaihtoehtoja olin ihan liikaa. Without You ja Somewhere Out There joutuivat väistymään (kannattaa silti kuunnella ne!), koska lopullinen valinta kohdistui biisiin nimeltä Boy With The Microphone.

Kolmantena listalla onkin vähän tutumpi artisti, MIKA, jonka livekeikasta sain vajaa vuosi sitten nauttia. Mikan biisit pursuavat pirteää energiaa vaikka niiden sanoitukset saattavat olla melko melankolisia.

Tämä kyseinen kappale oli yksi viimekesän ehdottomia hittibiisejä ja se toimii edelleen aivan yhtä hyvin. Tässä siis We Are Golden.

Neljännen biisin myötä palaamme jälleen pienen yleisön jenkkibändeihin. Ocean Grove on julkaissut vasta kaksi viiden biisin ep:tä, mutta vakuuttaa ainakin minut jo näillä biiseillä.

Tässä biisissä hauskaa on Beatles-viittaukset. Minä kun satun rakastamaan intertekstuaalisia viittauksia niin musiikissa, kirjoissa kuin leffoissakin. Tämä biisi on We're Still Breathing (jota kannattaa kuunnella vähintään kertosäkeeseen saakka, biisi lähtee kunnolla käyntiin vasta pre-choruksessa).

Löytyypä listalta yksi suomalainenkin artisti! Osmo Ikonen on monilahjakkuudessaan niin huikea, ettei häntä voi kuin rakastaa. Mies kun laulaa kuin enkeli, soittaa melkeinpä mitä tahansa instrumenttia, tekee mainioita biisejä jne.. Hänet on voinut bongata monien ohjelmien housebändeistä, useiden suomiräp-biisien kertosäkeistä, Suomen euroviisukarsinnoista sekä esimerkiksi Sunrise Avenuen kiertuepianistin roolista. Olen päässyt Osmon näkemään kerran livenä, ja se oli kyllä aivan huikea päivä. Ja myös pahin starstruck-hetkeni ikinä. Jähmetyin totaalisesti muutamaksi minuutiksi kykenemättä puhumaan tai liikkumaan.

Tämä biisi on mahtava ja livevideo tarjoilee Osmon lahjakkuuden lisäksi huikeutta myös Petteri Sariolan muodossa, josta olen jo aiemmin puhunut. Tämäkin biisi sisältää muuten itertekstuaalisuutta. Voiko mennä pieleen biisillä jossa mainitaan Dr. Phil?! Ei ainakaan biisillä All By Myself.

Viimeisenä tahdon esitellä teille duon, jonka lahjakkuus on jotain aivan käsittämätöntä. Kurt Schneider (eli kurthugoschneider) on tuottaja ja muusikko, joka tekee Youtubeen videoita erilaisten lahjakkaiden ihmisen kanssa, joista yksi on tässä videossa esiintyvä Sam Tsui. He onnistuvat tekemään loistavia ja ammattitaitoisia covereita (ja nykyään myös omia kappaleita), joissa on kuitenkin pilkettä silmäkulmassa ja joita jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan.

Tämä biisi on itsessään jo mahtava, Sara Bareilles on huikea artisti ja hänen alkuperäisversionsa on myös loistava. Biisi on sellainen, jonka minä tahdon ehdottomasti versioida lukion musiikkidiplomiini, King Of Anything.

 

Piipahdus Itäiseen Eurooppaan

Sain vihdoin käsiini vähän suuremmissa määrin kuvia Serbian matkaltamme, omalla kamerallani kun oli vain muutama (huonolaatuinen) kuva. Palaillaan siis toukokuulle ja keväiseen Itä-Eurooppaan...

Vietimme Wienissä yhden iltapäivän ja illan, jonka käytimme lähinnä shoppailuun. New Yorker, Tally Weijl, jopa vasta avattu Forever21 tuli kierrettyä ja pari todella edullista alehankintaa tehtyä (kaksi hametta yhteensä 15 euroa). Wien on kaunis kaupunki, siellä olisi mukava kierrellä joskus ihan rauhassa.

Koska matka taittui lähinnä bussilla istuen, tarvittiin matkaa tehdessä hyvät istumalihakset ja paljon erilaista puuhaa. Nukkuminen sekä eräänlaisen sanapelin pelaaminen olivat todella suosittua ajanvietettä. Tällä matkalla lähes jokaisella oli käytössään kaksi penkkiä, mikä oli todellista luksusta etenkin sinä yönä, jon ajoimme Saksan ja parin muun maan halki.

Belgrad, eli Serbian pääkaupunki ja pääasiallinen matkakohteemme, oli todella kaunis ja viehättävä kaupunki. Vaikka paikallisilla tuntui vallitsevan "ei se oo niin justiinsa" -mentaliteetti varsinkin liikenteessä ja pysäköinnissä, olivat ihmiset silti todella mukavia, ystävälliä ja yllättävää kyllä, kielitaitoisia. Erityisesti jäi mieleeni mies joka ruokakaupan kassajonossa pakkasi minun ostokseni muovipussiin kun sähläsin vaihtorahakolikoita lompakkoon. Tämä pieni teko todella pelasti päiväni. Kuvassa näkyy myös erään talon seinässä ollut huikea kello. Siitä olisi seuraillut ajan kulumista useankin minuutin.

Päädyimme pakotettuina maistamaan paikallista ruokaa, joka osoittautui epämääräiseksi alkuruokakeitoksi ja pääruoan lihalautaseksi. Ei todellakaan minun juttuni. Jotenkin huomaa, että toisessa kuvassa ruoaklistalla on herkullinen kupillinen ananas-, kiivi- ja banaanijäätelöä.

Serbiasta matkamme jatkui Sarajevoon, Bosnia ja Hertsegovinan pääkaupunkiin. Koko kaupunki oli oikeastaan yksi suuri hautausmaa, sillä 1990-luvun puolivälin tienoilla siellä tarvittiin muutaman vuoden sisällä 10 000 hautapaikkaa sotien takia. Melko masentava näky siis, vaikkakin todella vaikuttava.

Vähemmän masentavaa oli päivälliseksi ystäväni kanssa puoliksi nauttimani jälkiruoka-annokset, jotka katosivat lautasilta pelottavan nopeasti.

Sarajevosta ajoimme maamiina-alueita tien varsilta bongaillen Kroatiaan jossa majoituimme Plitvice-kansallispuiston hulppeisiin maisemiin. Kiertelimme puistossa monta tuntia eivätkä upeat vesiputoukset ja kasvit lakanneet ihastuttamasta. Sain myös uuden ystävän, herra karvamadon.

Joltain huoltoasemalta matkan varrelta löysimme nämä huikeat pöydät jotka oli pakko kuvata, sillä tiedän parin ystäväni arvostavan näitä todella.

Seuraava pysähdyspaikka oli Slovenian Ljubljana. Tässä kaupungissa vietimme vain yhden illan, mutta menetin silti sydämeni sille täysin. Kaupunki oli täynnä kauniita ihmisiä ja rakennuksia, söimme loistavan illallisen ja maailma tuntui hymyilevän leveintä mahdollista hymyä. Hostellimme oli vanha vankila, joten senkin puolesta puitteet olivat upeat. Ljubljanassa oli mielettömästi upeita graffiteja ja yksi illan huvi olikin kehittämämme "Spot the Weasley" -peli. Ljubljanaan on pakko palata, pidemmäksi aikaa!

Kuvissa näkyy myös meidän reissaajakolmikkomme kenkäkuva hienosti valaistulla sillalla sekä ikuista rakkautta symboloivien lukkojen todellinen helmi, pyörän vaijerilukko.

Palasimme jälleen Itävaltaan, tällä kertaa Salzburgin maisemiin Alppien tuntumaan. Vaikka retki Hitlerin kesämökille Kotkanpesään peruuntui bussin suuruuden ja suljettujen teiden takia, juoksentelin riemusta hihkuen rinteisillä niityillä ja lauloin Sound Of Musicin lauluja sydämeni kyllyydestä. Sound Of Musicin takia Salzburgiinkin on pakko palata, sillä jo kulkeminen elokuvan tapahtumapaikoilla käyvän kiertoajelun myyntikioskin ohi aiheutti valtaisan pakkopäästätonneheti -reaktion.

 Oli mahtavaa päästä käymään monessa uudessa maassa, joista useimmissa ei varmastikaan tulisi muuten käytyä. Reissu oli hieno ja sieltä jäi mieleen paljon hienoja hetkiä sekä uusia, todellakin vierailemisen arvoisia paikkoja.

Kauluspaitainspiraatiota

Ostin kirpparilta jokin aika sitten kaksi miesten kauluspaitaa, turkoosin ja violetin. Ostin paidat jatkojalostettavaksi, mutten vieläkään ole keksinyt, mitä haluan niistä tehdä. Keräsin kuitenkin Cutoutandkeepin syövereistä muutamia ideoita kauluspaitojen käyttöön.

Kaikista tavanomaisin kauluspaitamuutos on varmaankin hame. Leikkaamalla paidan ylöosan pois, saadaan todella vähällä vaivalla aikaan vaikka tällainen tai tällainen suloinen hame.

Hieman erilaisen hameen saa aikaan tällä ohjeella, jossa yhdistellään kahden paidan hihat hameeksi. Yhden hihan hihansuu toimii samalla vyötärökaitaleen kiinnitysmekanismina.

Toinen vaihtoehto on tehdä paidasta jonkinlainen mekko. Esimerkiksi tämä mielenkiintoisen mallinen mekko on rakennettu kauluspaidasta.

  

Jos taas kaipaa jotain suloisempaa, voi koota kahdesta paidasta tämän suloisen babydollmekon jonka helmaa kiertää röyhelöreuna ja olkapäitä ruseteille solmitut nauhat.

Jos tuon mekon helmaröyhelö ei ole tarpeeksi, on muitakin hörselövaihtoehtoja. Röyhelöitä voi kiinnittää niin mekon kuin topinkin etumukseen luodakseen miehekkääseen kauluspaitaan tyttömäistä herkkyyttä.

 Viimeinen ja todella mielenkiintoinen kauluspaitamuutos jonka löysin, on napeilla höystetty mekko. Sen alkuperäinen ohje löytyi cutoutandkeepin ulkopuolelta ja sen rakenne on todella älykäs.

Mekon selästä saa todella hauskan käyttämällä isoja ja värikkäitä nappeja jotka erottuvat paidan kankaasta.

Näillä eväillä lähden rakentelemaan omia sovelluksiani kauluspaidoista.
Löytyykö teiltä jotain kauluspaitojen muokkausohjeita?

Ääriviivaluurit

Pääsin käyttämään hankkimiani kangastusseja uudemman kerran kun kuvioin t-paitaa lahjaksi 18-vuotta täyttäneelle kaverilleni. Idea lähti alunperin siitä, kun kaverini kertoi minulle ajat sitten surullisen tarinan, jossa hänelle rakas kuulokekuvioinen t-paita kadonnut jäljettömiin, jäänyt ilmeisesti jollekin lainaamisen seurauksena. Halusin tehdä hänelle edes jonkinlaisen korvikkeen kadonneen paidan tilalle.

Kuvio osoittautui kuitenkin murheenkryyniksi. Yritin etsiä monenlaisia malleja netistä, mutta kun jäljensin niitä, eivät ne näyttäneetkään enää kuulokkeilta vaan epämääräisiltä möhkäleiltä. Aloin siis hylätä ajatuksen kuulokkeiden painamisesta. Lopulta löysin mallin, jossa oli näkyvillä ainoastaan kuulokkeiden ääriviivat. Yksinkertaistin tätä kuvaa vielä entisestään ja vaidoin johdon mallin tästä kuvasta olevaan. Tein joka tapauksessa ääriviivoista sabluunat jotka leikkasin ja jäljensin viivat tussilla paitaan niiden läpi. Tuntuu turhan mutkikkaalta tavalta, mutta en keksinyt muuta keinoa saada kuviota siististi jäljennettyä. Huomasin kyllä nopeasti, että trikoolle on paljon vaikeampoaa piirtää siististi kuin puuvillalle, siksi kuvioissa on joitakin mokia ja epämääräisyyksia havaittavissa.

 Paidan saaja oli kyllä oikein iloinen, toivottavasti nämä luurit korvaavat edes jollain tasolla ne menetetyt.