Minäkin vietin siis prinsessapäivääni reilu viikko takaperin, ja nyt onki hyvä aika palata vielä noihin tunnelmiin, kun se överiaalto tanssi- ja mekkokuvia on ehtinyt hetken aikaa laantua.
Minulta kysyttiin moneen otteeseen, olenko tehnyt pukuni itse, ja kuultuaan, että mekko on valmiina ostettu, seurasi monesti jatkokysymys: "Miksi et tehnyt mekkoasi itse?"
Syy tähän on yksinkertainen. Halusin hienon mekon. Jos olisit alkanut väkertää omaa mekkoani, olisi se todennäköisesti valmistunut aivan kalkkiviivoilla, kiristänyt muutamasta kohtaa ja lörpöttänyt toisaalta. Ostamalla valmiin mekon sain takuut siitä, että mekko on ajoissa valmis ja juuri sopiva.
Mekkoni on kotoisin Hyvinkäältä, Leimuline-liikkeestä, jossa on pakko olla jokin taika (tai sitten vaan laajat valikoimat), koska sovitin vain yhtä mekkoa, ja minun prinsessaunelmani löytyi. Erikoisen sävyinen turkoosinvihertävä oli sävyltään niin minun näköiseni ja mekko tyllihelmassaan sopivan erikoinen, ettei päätöstä tarvinnut kovin kauaa kypsytellä.
Kampauksesta minulla oli selkeä visio jo pitkään. Tahdoin sileän nutturan. En mitään lenkuroita tai kiharia, vaan sileän nutturan melko alas, lähelle niskaa. Tanssikampaksestani juonsi myös otsatukankasvatusoperaatio, jonka aikana teki todella useasti mieli tarttua keittiösaksiin. En kuitenkaan antanut periksi, ja totesin sen lopulta hyväksi asiaksi, kun pidempi otsatukka sulautui tanssikampaukseen loistavasti. Meikistä en jaksanut ottaa paineita, opettelin nestemäisen eyelinerin käyttöä, ostin luomivärin, ja se siitä. Korvissani roikkuivat ennen kampaajalle juoksemista, suuressa hädässä Ninjasta pelastetut "timanttikorvikset".
Mekon ainoa ongelma oli tyllikerrosten sähköistyminen. Ne leijailivat milloin kenenkin helmoissa.
Pelkäsin etukäteen kovasti, että muiden tyttöjen mekot ja hiukset nähtyäni tuntisin pettymystä omiini, mutta toisin kävi. Vaikka tansseissa oli hurjan nättejä tyttöjä ihanine mekkoineen ja kampauksineen, koin silti oman mekkoni kaikkein kauneimpana mekkona minulle.
Minä vietän talvilomani toimien ripari-isosena, mutta ajastan (tai yrittän ainakin) postauksia tulevalle viikolle.
Ne joilla on lomaa, nauttikaa siitä, niin minäkin aion. Ja ne joilla ei ole lomaa, nauttikaa edes tästä sunnuntaipäivästi!
Kaunis mekko. Mua vaan harmittaa ihan älyttömästi se, että noi vanhojen tanssit on menettänyt merkityksensä siinä mielessä, että vanhat viittaa vain siihen kuinka kakkosista tulee koulun vanhimmat. Tytöillä on lähes kaikilla päällä iltapukutyyliset mekot tai sitten jotain hääpukumaista tylliunelmaa. Eikä sillä, kyllähän ne hienoja on, mutta mun mielestä vanhojen tanssien pitäisi olla sitä, että tytöillä olisi niitä vanhanaikaisia mekkoja yms. Joko jotain keskiaikaistyyppistä tai sitten jotain vähän tuoreempaa.
ReplyDeleteSulla on todella kaunis mekko ja sopii todellakin sulle aivan täydellisesti :)
ReplyDeleteItselläni oli kanssa viime vuonna tansseihin mentäessä pelko, että kun näen muiden kampaukset ja mekot, niin en enää pitäisi omistani. Mulla kävi yhtä positiivisesti kun sulla, ja vieläkin kun katselen yhteisiä vanhojentanssikuvia, omani loistaa siellä omiin silmiin kauneimpana :)
Tosi kaunis puku ja kampaus! Ja puvun väri sopii sulle upeasti. :)
ReplyDeleteTodella upea puku! Olit nättinä. =)
ReplyDeleteLauraR, mäkin tykkään semmosista vanhoista puvuista, mutta ongelmana on niiden huono saatavuus. Teatterin pukuvuokraamon mekot alkaa olla melko nuhruisia..
ReplyDeleteiitsku, kiitos<3
Ihanaa että sullakin oli unelmies mekko!
Annika ja Melinda, kiitos paljon! (: