Sunday, February 27, 2011

Prinsessapyörähtelyä

Minäkin vietin siis prinsessapäivääni reilu viikko takaperin, ja nyt onki hyvä aika palata vielä noihin tunnelmiin, kun se överiaalto tanssi- ja mekkokuvia on ehtinyt hetken aikaa laantua.

Minulta kysyttiin moneen otteeseen, olenko tehnyt pukuni itse, ja kuultuaan, että mekko on valmiina ostettu, seurasi monesti jatkokysymys: "Miksi et tehnyt mekkoasi itse?"


Syy tähän on yksinkertainen. Halusin hienon mekon. Jos olisit alkanut väkertää omaa mekkoani, olisi se todennäköisesti valmistunut aivan kalkkiviivoilla, kiristänyt muutamasta kohtaa ja lörpöttänyt toisaalta. Ostamalla valmiin mekon sain takuut siitä, että mekko on ajoissa valmis ja juuri sopiva.


Mekkoni on kotoisin Hyvinkäältä, Leimuline-liikkeestä, jossa on pakko olla jokin taika (tai sitten vaan laajat valikoimat), koska sovitin vain yhtä mekkoa, ja minun prinsessaunelmani löytyi. Erikoisen sävyinen turkoosinvihertävä oli sävyltään niin minun näköiseni ja mekko tyllihelmassaan sopivan erikoinen, ettei päätöstä tarvinnut kovin kauaa kypsytellä.


Kampauksesta minulla oli selkeä visio jo pitkään. Tahdoin sileän nutturan. En mitään lenkuroita tai kiharia, vaan sileän nutturan melko alas, lähelle niskaa. Tanssikampaksestani juonsi myös otsatukankasvatusoperaatio, jonka aikana teki todella useasti mieli tarttua keittiösaksiin. En kuitenkaan antanut periksi, ja totesin sen lopulta hyväksi asiaksi, kun pidempi otsatukka sulautui tanssikampaukseen loistavasti. Meikistä en jaksanut ottaa paineita, opettelin nestemäisen eyelinerin käyttöä, ostin luomivärin, ja se siitä. Korvissani roikkuivat ennen kampaajalle juoksemista, suuressa hädässä Ninjasta pelastetut "timanttikorvikset".

Mekon ainoa ongelma oli tyllikerrosten sähköistyminen. Ne leijailivat milloin kenenkin helmoissa.

Itse tanssit sujuivat hyvin, ylimääräisen alushameen lievää repeytymistä lukuunottamatta. Kenkäni (,alle 12 euron poistomyyntikengät Anttilasta,) eivät aiheuttaneet hiertymiä tai suuria kipuja, kampaus pysyi kasassa, mekko päällä ja askeleetkin luistivat ainakin lähes oikein.


Pelkäsin etukäteen kovasti, että muiden tyttöjen mekot ja hiukset nähtyäni tuntisin pettymystä omiini, mutta toisin kävi. Vaikka tansseissa oli hurjan nättejä tyttöjä ihanine mekkoineen ja kampauksineen, koin silti oman mekkoni kaikkein kauneimpana mekkona minulle.


Minä vietän talvilomani toimien ripari-isosena, mutta ajastan (tai yrittän ainakin) postauksia tulevalle viikolle.
Ne joilla on lomaa, nauttikaa siitä, niin minäkin aion. Ja ne joilla ei ole lomaa, nauttikaa edes tästä sunnuntaipäivästi!

Sunday, February 13, 2011

Tylsän sunnuntai-iltapäivän tulos..

Kun ei ole mitään oikeaa asiaa...


Älkää kuitenkaan huoliko, neulomista, ompelua sekä etenkin uuden suunnittelua on kyllä tapahtunut viime päivinä!

Wednesday, February 2, 2011

Viimeiset neulomukset uunista ulos

Nyt seuraa vihdoin viimoiset joululahjat, kategoriana "muut neulotut"

Isosiskoni, siis myös tipitii-nimellä tunnettu hahmo sai lahjaksi Temposta suihkitun ympyrähuivin. Tempo on loistavaa pipo-/kaulahuivilankaa. Se on riittävän paksua jotta kärsivällisyyteni riittää sen neulomiseen, sekä ihanan pehmoista. Tämä huivi valmistui yksi oikein yksi nurin -joustimella perinteisen kaulaliinan tavoin, lopuksi vain yhdistin huivin päät.


Pikkusiskon pakettiin päätyivät pienen lelupaketin lisäksi violetinkirjavat tumput. Lankana käytin Multicolor-nimistä paksua villa-akryylisekoitetta, joka on ilmeisesti Anttila Oy:n omaa tuotantoa. Tumpuista tuli melko räikeästi eri väriset toisen varren ollessa noin kirkas violetti, mutten usko sen haittaavan siskoani erityisemmin.


Varsinaiseksi murhekryyniksi näistä lahjoisa muodostui pipo jonka neuloin lahjaksi miespuoliselle lähesperheenjäsenelle. Mallin sovelsin omasta päästä käyttäen apuna lankakerän vyötteen ohjetta päälaessa. Pipon alareunaan oli alunperin tarkoitus tulla känne, mutta riittävästi joustinneuletta neulottuani tajusin että noin paksulla langalla käänne on liian paksu ja ainoastaan typerän näköinen. No, eikun purkamaan (1. purku). Pipon ensimmäiset versiot neuloin pelkästä petroolinsinisestä Isoveljestä. Valmista yksiväristä pipoa tarkastellessani totesin sen kaipaavan jotain lisää ja päätin että se jokin on mustat raidat (2. purku). Tein raidallisen version ja jopa päättelin langanpäät jotten enää keksisi mitään typeryyksiä ja joutuisi purkamaan jälleen. No mutta, kuinkas kävikään. Pipo olikin liian pieni saajalleen. Ja eikun purkamaan (3.). Seuraavaan versioon neuloin muutaman raidan enemmän ja sovittelin taas (jatkuva sovittelu ei onnistunut koska pipon saaja ei ollut päänsä kanssa paikalla riittävän usein). Tällä kertaa pipoon olisi mahtunut pään lisäksi myös tukku rastoja, joten (Jamaica)pipo lähti siis jälleen purkuun (4.) Viidennellä yrityksellä onnistui! Piposta tuli vihdoin valmis ja lopputuloskin oli kaikenkaikkiaan tyydyttävä.

Tässä näkyy myös uusi jumituskampaus, näkökyvyn estävän otsatukan kesyttäminen ranskalaiselle letille.

Tässä se siis vihdoin oli, mitkä näistä lahjoista purevat eniten?