Metsästyksen onnellinen loppu

Tavalliset ihmiset valmistautuvat talven tuloon jo syksyllä. Ennen kuin ensilumi sataa, on älykkäimmillä ihmisillä talvivarusteet valmiina ja ojennuksessa. Minä en kuulu noihin ihmisiin. Viime talven kuljin täysin vuorettomilla syksynilkkureilla ja pelastin jalkani paleltumiselta villasukkien voimalla. Tänä vuonna alkoivat nilkkurit kuitenkin olla melko kylmät sekä rikkinäiset saatuaan levätä ainoastaan kesän ajan. Havahduin talvikenkien tarpeeseen tapani mukaan liian myöhään, silloin kun maassa oli jo monta senttiä lunta ja lämpötilat laskivat reilusti kymmenen pakkasasteen alapuolelle. Vähän ennen joulukuun puoliväliä saimme kuitenkin äidin kanssa lähdettyä Helsinkiin talvikenkien metsästykseen. 

Parin tunnin kiertelyn jälkeen apätoivo alkoi hiipiä sisuksiin. Väsymys vaivasi, ärsytyskerroin nousi jokaisen sovitetun kenkäparin jälkeen. Täydellisimmätkin talvisaappaat jäivät ostamatta joko jalkojeni erikokoisuudet tai pohkeitteni massiivisuuden takia. Käytyämme Rossossa keräämässä voimia herkullisen lohi-, ranskalais- ja sienikastikeannoksen jälkeen masennus kääntyi jälleen optimismin puolelle ja päätimme tehdä viimeisen, ratkaisevaksi osoittautuneen iskun Haloselle...

Sieltä ne löytyivät! Olin alunperin ajattellut matalakantaisia, saapasmallisia kenkiä, mutta kuka voisi vastustaa Pikku Myy -henkisiä ihanuuksia herrainkenkämausteilla? Korko tuntui ensin arveluttavan paksulta, mutta lopulta totesin vain että se on persoonallinen lisä joka helpottaa lisäksi pystyssä pysymistä. Kengät ovat aitoa nahkaa ja suomalaista työtä, Orivedelta kotoisin. Kenkiin mahtuu mainiosti villasukka ja ne jalassa tuntee aina näyttävänsä mukavan vinkeältä ja ympäriinsä kävely tuo hymyn huulille.

Halosella oli kuitenkin vielä jotain mitä halusin. Huomasin erään kenkäparin kaupan toisella laidalla ja kesken kenkäsovituksen juoksin liikkeen perimmäiseen nurkkaan ja tartuin hyllyllä nököttäviin........

........valkoisiin Hai-saappaisiin! Olen kaivannut kenkäkokoelmiini Hai-saappaita jo useamman vuoden ja vaikka niitä kauppojen hyllyillä on näkynyt, en ole hellään hoivaani kelpuuttanut muita kuin valkoisia yksilöitä. Kehitin valkoisista saappaista pakkomielteen, joka kasvatti sisäistä katkeruuttani joka kerta kun näin jollain Hai-saappaat missä tahansa värissä. Monivuotisen haaveiluni aikana isosiskoni on onnistunut haalimaan itselleen kaksi paria, pikkusiskonikin yhden parin. Jopa isoäidilläni on omat Hait! Voitte siis varmasti kuvitella sen riemun määrän joka sisältäni pulppusi sovitellessani saappaita jalkoihini. Halonen siis pelasti jalkani niin talviselta jäätymiseltä kuin syksyiseltä ja keväiseltä kastumiselta.

Ja nyt täytyy tunnustaa.. Tuon päivän kenkäostokset eivät jääneet noihin kahteen pariin. Sokoksen alekorista tarttuivat matkaan Sixtysevenin matalat nahkanilkkurit. Odotan jo innolla lumien sulamista, jolloin pääsen tepastelemaan näillä kengillä (kunhan olen ensin käppäillyt upeilla kumisaappaillani läpi loskaisen sään).

Näissä kengissä ihastutti erityisesti tuo luistimien kiinnitystä muistuttavat koukut joilla kenkä nauhoitetaan kiinni. Ne olivat niin hurmaavat, että ostopäätös sinetöityi sillä. Lisäksi myös nämä kengät jalassa mielen valtaa varsin vinkeä olo. Kai se on sitä kenkärakkautta. Minusta on siis ehkä vihdoin tulossa kunnollinen naissukupuolta edustava yksilö on hihkun innosta nähdessäni kenkiä..

En tiedä kuinka tervettä on ostaa samana päivänä kolme kengät, mutta ainakin laatuun panostettiin tällä kertaa koska ostokset eivät ollen halpoja tekonahka(/muovi)kenkiä vaan kestävät toivottavasti monia, monia vuosia.