Automekko, vihdoinkin!

Kangaskauppareissun varsinainen tarkoitus oli kaverin synttärilahjamekko, jonka teko on jumittanut paikoillaa hyvin kauan, mutta nyt tuo projekti on vihdoin valmis! Löysimme aivan hurmaavaa kangasta, josta minä ompelin kaverin mittojen mukaan mekon. Kuka vois vastustaa värikkäitä koulubusseja, liikennevaloja ja liikennemerkkejä?

Olen ommellut vaatteita aiemmin vain itselleni ja tottunut siihen että jokaisen työvaiheen jälkeen voi sovittaa. Nyt näin ei kuitenkaan voinut toimia, joten tein kertakäyttölakanasta kaavamekon kaverin päälle jolla varmistin, että mekosta tulee juuri oikean kokoinen. Yksi välisovitussessio pidettiin kaverin kanssa, mutta aika pitkälti tein ottamieni mittojen ja kaavamekon mukaan.

Mekon päällepukemisessa auttaa takana oleva, päälleommeltu iso punainen vetoketju. Lisäksi saatan tehdä myöhemmin vielä taskut sivusaumoihin, nyt niitä ei vielä ole.

Omasta mielestäni mekosta tuli ihan mahtava, toivottavasti se nyt sopii kaverille yhtä hyvin kuin sen kaiken järjen mukaan pitäisi. Kuvailin mekon itteni päällä, huomaa vähän että se ei oo mun mittojen mukaan tehty (ollaan mekon saajan kanssa tosi eri malliset), mutta kyllä noista ihan hyvän kuvan mekosta saa. Ainakin paremman kuin niistä henkarillaroikkumiskuvista joita ensin otin mekosta..

Syysiltojen pelastajat

Syysiltojen pimetessä sisälläkin on kylmä ja pimeys alkaa masentaa. Mun olon pelastaa silloin itse viime talvena kutomani peitto joka on pehmoinen ja lämmin. Se on myös ensimmäinen kunnon kangaspuilla kutomani asia. Toinen syysillan must-juttu on viime kesänä Kaunasista (Liettuasta) tuliaisina tuotu puolen litran vetoinen leppäkerttumuki. Teen juominen tuosta mukista on aina yhtä ihanaa ja lämmin kuppi pitää sormetkin lämpimänä.

Näiden lisäksi ei tarvita kuin villasukat, hyvä tv-sarja ja neuletyö sekä mahdollisesti muutama kynttilä, niin ilta on pelastettu ja nukkumaan voi mennä taatusti hyvillä mielin.

Lämpöasioita

Koska ilmat alkavat viilentyä, alkavat ainakin mun korvat, sormet sekä kaula jäätyä ulkona. Siksi laitoin puikot suihkimaan ja neuloin pipon ja tumput. Kaulaliinalle tarvitsi vain näyttää hieman ompelukonetta.

No okei, huijasin. Tumput neuloin oikeasti jo kesällä. Aloitin niitä juhannusaattona mutta helteillä ne unohtuivat ja valmistuivat vasta Mikan keikalle jonottaessa. Samat tumput näkyvät bannerissa keskeneräisinä. Lankana on huikean väristä, sinivihreäturkoosia 7 veljestä jota en voinut vastustaa kun sitä kaupassa näin. Puikoit olivat kokoa 4. Tumput ovat esittelyssä vasta nyt, koska sain langanpäät pääteltyä vasta viikko takaperin kun alkoi olla niin kylmä, että sitä vastaan piti suojautua tumpuilla.

Olen jo pari vuotta haaveillut tupsullisesta palmikkopiposta ja vihdoin sain aikaiseksi perehtyä palmikoiden saloihin ja tehdä pipon. Ohje löytyi Suuresta käsityölehdestä, numerosta 2/2010 (vaikka löysin saman ohjeen kyllä toisestakin numerosta) ja siinä oli juuri sopivasti palmikoita ja hauskaa pintaa ja selkeä ohje helpotti ensikertalaisen palmikkoneulontaa. Lankana käytin vaaleanharmaata Tempoa ja puikkoina numeroa 8.

Pipo valmistui melko nopeasti kun tajusin mallikaavion idean ja muutama ilta neuloen ja Greyn Anatomiaa seuraten riitti pipon valmistumiseen. Rakastan sitä jo nyt ja (melkein) odotan todella kylmiä säitä, jotta pääsen sitä käyttämään.

Kaulaliina on keväällä H&M:n miestenosastolta tehty parin euron alelöytö, jolle totesin olevan enemmän käyttöä ympyrähuivina, joten ompelin piiiiitkän huivin päät yhteen. Huivi kiertyy kaulan ympäri helposti neljä kertaa ja lämmittää ihanasti. Se on kauniin tummansininen, sopii kaiken kanssa olematta kuitenkaan tylsän värinen.

Jules (ei Verne)

Mainitsin edellisessä postauksessa vierailleeni Ikeassa, ja näin tosiaan oli. Kummallista tässä on ehkä se, että se oli ensimmäinen kerta kun 17-vuotisen elämäni aikana astelen Ikeaan. En vain ole koskaan päätynyt käymään siellä ennen tätä (enkä nytkään syönyt kuuluisia Ikealihapullia tai hot dogeja..)

Minulla ei ollut kauheasti ostotarvetta sieltä ja jääpalamuotin lisäksi mukaan tarttui vain peitevärejä sekä yksi isompi juttu. Ja tämä isompi juttu on nimeltään Jules. Jules on työtuoli, joka tuli todelliseen tarpeeseen sillä edellisen (ruman) tuolin päällinen on irti eikä siinä todellakaan tee mieli istua. Jules valikoitui kaikkien tuolien joukosta ja ihastutti niin mallillaan, istuinmukavuudellaan kuin kaasujousellaan, joka sai minut hihkumaan riemusta (se tuolin ylös-alas -vekslaaminen on parasta!) joten se lähti kanssamme kotiin metsästettyämme sen käsiimme valtavien hyllyjen seasta.

Kotona odottikin uusi haaste, Ikeakalusteen kokoaminen. Tahdoin koota tuolin itse, mutta veli ja isä antoivat asiantuntevia neuvoja sekä ihan käytännön apua osien pitämisessä paikallaan. Itse kuitenkin kokosin tuolin, alusta loppuun. Kasaaminen sisälsi......

...jakoavaimella vääntämistä

...mutterien kiinnitystä

...ruuvaamista

Lopulta oli tuoli valmis, ja se on edelleen pysynyt kasassa. Tämä ei tosin tiannut olla niitä Ikean monimutkaisimpia kalusteita, mutta helpoistahan se pitääkin aloittaa, myös kalusteenkokoamisura..

Jules on mainio tuoli ja nyt ompelukin on mukavampaa kun saa istua kivan näköisellä ja mukavalla tuolilla vanhan ruman, rikkinäisen ja epämukavan sijaan.

Muumipitoinen lahjavuori

 Koeviikko, armoton väsymys, autokoulun aloittaminen,...
Kaikkea tätä on elämäni sisältänyt viime viikkoina. Mm. näiden takia kaikenlainen näpertely on jäänyt hyvin vähälle, joten mitään uutta ei ole ollut esiteltäväksi. Nyt on kuitenkin koeviikosta selvitty melko kunniakkaasti, yöunien määrää on lisätty ja auto liikkuu jo aika vauhdilla, joten aikaa ja energiaa alkaa olla muullekin. Tarkoitus olisi saada eräs mekkoprojekti valmiiksi ja järjestää aikaa myös neulomiselle sekä ompelulle. Jotain olen kuitenkin ehtinyt tehdä jopa koeviikon kiireessä....

Minulle erittäis rakas ystävä täytti vuosia syyskuun lopussa ja päätin että tänä vuonna lahjani hänelle on monivaiheinen. Aloitin pyytämällä ystävääni sulkemaan silmänsä ja kaivoin esille munkin, johon tökkäsin kynttilän ja kannustin ympärillä olevat kaveritkin mukaan onnittelulauluun. Ystäväni ei ole täytekakkuihminen, joten munkki oli paljon toivotumpi synttäriherkku.

Tästä jatkoin lahjoilla. Ensimmäinen paketti oli tylsä, Fazerin sinistä. Kaikki lahjat oli tosin pakattu kauniiseen Muumi-paperiin, joten paketti herätti silti toivottua riemuhihkuntaa.

Toinen paketti sisälsi taannoiselta Ikea-seikkailulta löydetyn kalajääpalamuotin. Tämän lahjan sopivuuteen liittyi käymämme keskustelu siitä, että jääpalojen pitää olla kivan muotoisia, eikä mitään kuutioita.

Kalajääpalamuotti

Seuraavaksi ystäväni sai käteensä lahjakortin, jolla hän sai lunastaa itselleen haluamansa Muumi-palapelin, jota olimme yhdesäs ihailleet. Nämä 1000 palan palapelit oli kuvioitu kauniisti Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjan kuvilla ja ystäväni valitsi näistä palapeleistä tämän.

Muumipalapeli

Lahjan viimeisessä osassa päästiin varsinaiseen DIY-osastoon (mun lahjojenpaketointitaidoilla paketteja ei voi ylpeydellä sanoa itse tehdyiksi..). Löysin näiden kankaiden kanssa samalla kertaa kirpparilta myös erään tyynyliinan, mutta koska tiesin heti siitä tulevan lahja tälle ystävälle joka lukee tätä blogia, en sitä voinut näytille laittaa vaan se piileskeli kangaskasojen alla kunnes näytin sille saksia ja ompelukonetta.

Tuon tyynyliinan kuviointihan oli dinosauruksia ja niistä syntyi suuret taskut mustan kangaskassin kylkiin. Ystävälläni on menneisyydessää (ja oikeastaan nykyisyydessäänkin) dinosauruskausi, joten tämäkin oli täysin hänelle sopiva juttu. Dinot ovat siis isot taskut joihin mahtuu vaikka puhelin makoilemaan eikä se näinollen katoa laukun syövereihin. 

Jokainen lahjan osa oli saajan reaktioista päätellen toivottu, mikä tietenkin ilahdutti minua. Itse tehdyn osuus jäi tällä kertaa aika pieneksi, mutta eihän kaiken tarvitse aina itse tehtyä olla, kunhan sopivat saajalleen.

Opettajien lomautusten takia syyslomamme venyy lähes kaksiviikkoiseksi ja näistä viikoista vietän puolitoista bussimatkaille Puolassa, Saksassa ja Italiassa. Yritän tehdä ennen sitä varastoon edes jotain pientä tänne blogin puolelle sekä olla ahkera bussineuloja, jolloin matkalta palatessani minulla olisi jotain esiteltävää (shoppailujen lisäksi..)

Ps. Elinan arvonnassa on jaossa ihanat korvikset, käykää ihmeessä osallistumassa!