Läksiäislahjus

Keskiviikkona alkaa syyskuu ja virallisesti syksyaika. Se tarkoittaa myös yliopistojen alkamista ja monien kohdalla muuttamista toiselle paikkakunnille. Näin myös isosiskoni pakkasi elämänsä täällä suureen kasaan pahvilaatikoita ja muutti Jyväskylään. Suuri muuttopäivä oli lauantaina, mutta minä vietin koko viikonlopun leirillä, joten jouduin sanomaan siskolleni heipat jo perjantaina iltapäivällä. Monet yhteiset kokemukset (kuten mitä kummallisissa paikoissa tapahtuneet yöjonotuksen keikoille) ovat lähentäneet meitä, joten olin ymmärrettävästi hyvin haikeissa fiiliksissä siskoni pakkaillessa tavaroitaan.

Minulle oli selvää, että halusin tehdä jotain siskolleni läksiäislahjaksi, jottei hän heti unohtaisi ihanaa ja mahtavaa siskoansa kotipuolessa. Siskoni on viimeisen muutaman vuoden aikana lainaillut hyvin useasti suurta kangaslaukkuani johon mahtuu kätevästi viikonlopun tavarat. Jotta minun laukkuni saisi jäädä minulle ja jotta siskollani olisi jokin laukku johon pakata tavaransa tullessaan käymään kotikotona, ompelin hänelle suuren kangaslaukun.

Otin laukun kokoon ja malliin mallia hieman omistamastani kangaslaukusta, mutta oikeastaan tein tämän projektin ilman sen tarkempia suunnitelmia tai kaavoja. Laukussa on erillisestä palasta tehty pohja sekä hieman ylöspäin levenevät laidat, joten se nielee hyvin paljon tavaraa sisäänsä. Hihnat ovat pitkät ja laukun saa kiinni harmaalla metallivetoketjulla. Pelkkä musta kassi näytti niin tyhjältä, että lisäsin laukun toiseen kylkeen kaksi eläinkuvioisesta kirppistyynyliinasta tehtyä taskua ja laitoin niihin sulkumekanismiksi suuret napit, jotka värjäsin valkoisista mustiksi. Lisäksi piilotin laukun sisälle pussin makaronia ja ketsuppipullon, jotta siskolla on edes jotain syötävää köyhänä yliopisto-opiskelijana, sekä suklaalevyn herkutteluhetkiä varten, sillä pitäähän niitäkin olla opiskelun lomassa.

Voin ylpeänä kertoa, että kaikki laukun materiaalit ovat kirppariostoksia aina vetoketjua ja nappeja myöten. Tuota vahvaa mustaa kangasta löysin sen verran ison palan että siitä voisi tehdä laukun jos toisenkin vielä tämän lisäksi. Tykkäsin itse laukusta niin paljon, että olisin sen itsekin voinut pitää ja siskon ilmeistä päätellen hänkin tykkäsi. Tai ainakin arvosti elettäni antaa läksiäislahja...