Läksiäislahjus

Keskiviikkona alkaa syyskuu ja virallisesti syksyaika. Se tarkoittaa myös yliopistojen alkamista ja monien kohdalla muuttamista toiselle paikkakunnille. Näin myös isosiskoni pakkasi elämänsä täällä suureen kasaan pahvilaatikoita ja muutti Jyväskylään. Suuri muuttopäivä oli lauantaina, mutta minä vietin koko viikonlopun leirillä, joten jouduin sanomaan siskolleni heipat jo perjantaina iltapäivällä. Monet yhteiset kokemukset (kuten mitä kummallisissa paikoissa tapahtuneet yöjonotuksen keikoille) ovat lähentäneet meitä, joten olin ymmärrettävästi hyvin haikeissa fiiliksissä siskoni pakkaillessa tavaroitaan.

Minulle oli selvää, että halusin tehdä jotain siskolleni läksiäislahjaksi, jottei hän heti unohtaisi ihanaa ja mahtavaa siskoansa kotipuolessa. Siskoni on viimeisen muutaman vuoden aikana lainaillut hyvin useasti suurta kangaslaukkuani johon mahtuu kätevästi viikonlopun tavarat. Jotta minun laukkuni saisi jäädä minulle ja jotta siskollani olisi jokin laukku johon pakata tavaransa tullessaan käymään kotikotona, ompelin hänelle suuren kangaslaukun.

Otin laukun kokoon ja malliin mallia hieman omistamastani kangaslaukusta, mutta oikeastaan tein tämän projektin ilman sen tarkempia suunnitelmia tai kaavoja. Laukussa on erillisestä palasta tehty pohja sekä hieman ylöspäin levenevät laidat, joten se nielee hyvin paljon tavaraa sisäänsä. Hihnat ovat pitkät ja laukun saa kiinni harmaalla metallivetoketjulla. Pelkkä musta kassi näytti niin tyhjältä, että lisäsin laukun toiseen kylkeen kaksi eläinkuvioisesta kirppistyynyliinasta tehtyä taskua ja laitoin niihin sulkumekanismiksi suuret napit, jotka värjäsin valkoisista mustiksi. Lisäksi piilotin laukun sisälle pussin makaronia ja ketsuppipullon, jotta siskolla on edes jotain syötävää köyhänä yliopisto-opiskelijana, sekä suklaalevyn herkutteluhetkiä varten, sillä pitäähän niitäkin olla opiskelun lomassa.

Voin ylpeänä kertoa, että kaikki laukun materiaalit ovat kirppariostoksia aina vetoketjua ja nappeja myöten. Tuota vahvaa mustaa kangasta löysin sen verran ison palan että siitä voisi tehdä laukun jos toisenkin vielä tämän lisäksi. Tykkäsin itse laukusta niin paljon, että olisin sen itsekin voinut pitää ja siskon ilmeistä päätellen hänkin tykkäsi. Tai ainakin arvosti elettäni antaa läksiäislahja...

Massahameen muokkaus

Muistatteko sen ruudullisen, ohuen hameen jota myytiin pari kesää takaperin H&M:ssä vaikka kuinka monessa värissä? Tuo hame tuntui silloin löytyvän joka toiselta, ainakin blogimaailmassa. No, minullakin on omani, sini-vihreäsävyisenä. Ostin hameen loppukesän alennusmyynneistä muutamalla eurolla ja käytinkin hametta mm. yksillä festareilla. Tuon loppukesän jälkeen hame kuitenkin unohtui vaatekaappiin. Eilen kaappia penkoessani se tuli kuitenkin vastaan ja muistin taas miten paljon pidän tuosta värikkäästä ruutukuosista.

Kokeilin hametta päälle, mutta se ei tuntunut enää ihan omalta. Lyhyn helma ja ohut kangas eivät herättäneet parhaita mahdollisia viboja, joten helmalle oli tehtävän jotain. Päädyin helpoimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon ja laitoin helman päärmeeseen ohuen kuminauhan. Se toi leveää helmaa kivasti kasaan ja antoi hameelle kivasti uutta ilmettä sekä persoonallisuutta.

Päädyin taas tänään käymään kirpparilla, sillä samalla, jossa vierailin myös perjantaina. Tällä kertaa vierailu tapahtui kaverin painostuksesta, mutten silti lähtenyt kotiin tyhjin käsin. Perushuttuna ostin pussillisen isoja, valkoisia nappeja (jotka saattavat tosin kokea muodonmuutoksen mustiksi) sekä ison palan turkoosia collegekangasta. Tuon sävyinen turkoosi on yksi suosikkiväreistäni, joten kangaspala oli nappilöytö. Kuva vääristää hieman kankaan väriä, se on oikeastaan hieman vihertävämpi. Napit maksoivat euron ja kangas kaksi.

Ostin myös ihanan retrokukallisen kitaran hihnan kahdella eurolla. Rakkaassa mussukassani oli ennen tylsä ja ruma, musta Ibanezin nauha jonka sain kitaran mukana, joten oli jo aikakin saada kiva hihna kitaralleni. Yksi hauska piirre kitarassani on se kiiltävä pinta joka mahdollistaa peilailun (sekä teinipeilikuvien ottamisen..)

En oikeasti näytä marsulta, kuva vaan hämää..

Viimeinen löytöni oli kaksi ja puoli euroa kustantanut lasten kukkamekko. Se ei ihan minun päälleni mahdu, mutta siitä tulee toivottavasti mitä mainioin kukkahame, kunhan näytän sille vähän ratkojaa ja ompelukonetta.

Tässä sneak peek mekon takaosasta, loput saatte nähdä kunhan se joskus valmistuu.

Tämmöisiä löytöjä tein tällä kertaa kirpparilta. Voisin kyllä nyt pitää hetken kirppistaukoa ja keskittyä nyt tehtyjen löytöjen jalostamiseen. 

Kalsarihame ja kirppiskankaita

Sain perjantaina vapautuksen normaaleista koulutunneista koska toimin tutorin tehtävässä ykkösluokkalaisten starttipäivissä. Päivä sisälsi melomista, sokkona kulkemista, vaatejonon tekoa, sanaselitystä, piirrä&arvaa -peliä ja paljon muuta. Minullakin oli todella hauskaa vaikka seurasinkin vain vierestä sekä pisteytin ryhmäni suorituksia. Asia johon pääsin osallistumaan, oli melominen. Olen käynyt melomassa muutaman kerran aikaisemmin, lähinnä koulun kautta, ja se on kyllä laji jota voisin harrastaa useamminkin.

Aamun kiireessä en löytänyt yksiäkään shortseja, joten päälle päätyi koko kesän suosikkihameeni, varma jumitusvaate, rakas kalsarihameeni. Hame päällä melominen (etenkin pelastusliivin haarojen välistä menevä remmi) oli melko mielenkiintoinen operaatio, mutta selvisin siitä suurin piirtein siveellisesti.

Kalsarihameen tein sen kesällä kirpparilta ostetusta mekosta. Muutos ei todellakaan ollut vaikea eikä mekon hinta kirpparilla paria euroa enempää, joten se oli todella kannattava projekti. Nimensä hame sai ystäväni todettua sen näyttävän kalsarikankaasta tehdyltä. Totta, mutta hameen mukavuus ja kiva malli kumoavat kalsarimaisuuden. Hameessa on myös taskut sivusaumoissa jotka etuosan nappien kanssa ovat täydellisyyden tunnuspiirteitä. Yhdessä napeista on tosin eri värinen lanka kuin muissa, täytynee jossain vaiheessa vaihtaa se, kun ainakin tuossa ylläolevassa kuvassa se hyppää aika pahasti silmille.

Starttipäivä oli hieman lyhyempi kuin tavallinen perjantaikoulupäiväni, joten minulla oli kotiin palatessani hyvin aikaa poiketa parilla kirpparilla. Fidalta kannoin mukanani aimokasan kankaita, joista jokaiselle löytyy jo käyttökohde. Kun vaan löytyisi aikaa toteuttaa näitä visioita.

• Punainen valkokuvioinen pussilakana: 2 euroa
• Valko-turkoosi pussilakana: 1,5 euroa
• Iso musta kangaspala: 2,5 euroa (siinä oli mukana Eurokankaan leikkauskuittikin..)
• Iso vihreä t-paita: 60 snt
• Eläinkuvioitu tyynyliina: 70 snt

Ton tyynyliinan eläinkuosi vallotti mut heti, etenkin nuo suloisista suloisimmat pingviinit! (kaikki ketkä tuntee mut, tietää mun viehätyksen pingviineihin.. Pinkut on vaan niin ihania <3)

 Jatkoin matkaa Fidalta vielä toiselle kirpparille josta missioni oli löytää vetoketjuja erääseen projektiin, joihin osa noistakin kankaista tulee. Löysinkin harmaan ja tummansinisen metallivetoketjun sekä ruskea vetoketjun  yhteishintaan 3 euroa. Vetskarit ovat kaikki pitkiä, joten tuo euro per vetskari -hintakin tuntui ihan oikeutetulta.

Perjantain ostoksiini kuului myös Yes Love -merkkinen kynsilakka. Olen etsinyt sopivaa pinkkiä kynsilakkaa jo jonkin aikaa, ja totta kai tuo pääsi heti edutamaan kynsiini saman merkkisen sinisen sekä H&M:n violetin lakan kanssa (jota on kuvasta hyvin vaikea erottaa..)

Näin kului minun perjantai-iltapäiväni. Nautin todella kirppareillä kiertelystä ja hyvien löytöjen tekemisestä, joten en tuota ylimääräistä vapaa-aikaa olisi paremmin voinut käyttää.
Nyt on pakko palata koulukirjojen ääreen, katsellaan koska minulla on aikaa kajota tuohon kangaskasaan uudestaan, tällä kertaa leikkelyn ja ompelun merkeissä.

Viikonloppu merellisissä tunnelmissa

Kun yksi ystäväni täytti helmikuussa 17, lupasin ommella hänelle lahjaksi hameen. Projekti venyi venymistään, kesä vei meidät eri paikkoihin ja suunnitelmatkin muuttuivat, joten vasta perjantaina saimme aikaiseksi lähteä kangaskauppaan metsästämään kangasta tätä varten. Teimme mahtavan löydön palalaarista, mutta sen näette vasta kun saan (toivottavasti pian) tästä kankaasta tehtävän mekon valmiiksi.

En suinkaan keskittynyt ystäväni mekkokankaan etsimiseen koko aikaa jonka vietin kangaskaupassa, vaan pengoin kangaslaareja myös itsekkäissä tarkoitusperissä. Penkominen kannatti, sillä löysin palan ehkä maailman suloisinta kangasta.

Kankaassa on todella tunnelmallisia kuvia lapsista hiekkarannalla. He kaikki ovat kasvot merelle päin ja katselevat kaukaisuuteen. Yksi lennättää leijaa, toinen roikottaa mukanaan nallekarhua ja kaksi tyttöä kävelee käsi kädessä hiekkaämpärit mukanaan lähemmäs vesirajaa. Rakastuin kankaaseen ensinäkemältä ja vaikka pari kaveriani pilkkasikin sitä pedofiilin unelmaksi (=lapsia takaapäin), se ei vähennä rakkauttani tai laannuta intoani yhtään.

Podin viikonlopun aikana loppukesäflunssaa enkä jaksanut juuri muuta kuin makoilla sängyllä ja tuijotella telkkaria. Liv on muuten sairaana olevan unelmakanava. Missä muualla saa katsella sekä Jamie Oliverin ruoka- että Twiggyn muotivinkkejä? Ompelu tuntui kuitenkin luontevalta ajanvietteeltä, ei liian rasittavalta, mutten kuitenkaan tuntenut hukkaavani koko viikonloppua vain olemalla.

Ostamani kangaspala oli sen verran pieni että oli alusta saakka selvää, ettei siitä tule maailman helpointa, kolmisaumaista, leveähelmaista hametta. Lisäksi tahdoin hameeseen taskut, joten tein elämäni ensimmäiset taskupussit jämäkankaideni joukosta penkomastani ruutukankaasta. Taskujen kiinnittäminen vei yllättävän paljon aikaa eikä se ollut koko ajan kovin nättiä, sovelsin hyyyyyvin paljon..

Alunperin ajattelin tehdä hameesta paperbag-vyötäröisen, mutta kankaan leveys ei riittänyt siihenkään ja lopputulos oli lähinnä hölmön näköinen, joten kuminauhavyötärö oli fiksuin ratkaisu. Suora helmakin näytti vähän kummalliselta, joten pujotin alapäärmeeseen ohuen kuminauhan. Tällä pienellä tehokeinolla hameesta tuli heti mielenkiintoisempi sekä mallista paljon toimivampi.

Rakastan sekä hameen kangasta että mallia todella paljon ja tänään kouluasussa debytoinut hame tullaan varmasti näkemään ylläni hyvinkin useasti!

Psst. Madam B.C:llä on meneillään ihana Barbiekenkäarvonta!

Yo-yo-kukkia

Niin, nyt se on todella alkanut. Koulu. Ensimmäinen koulupäivä oli jo eilen, mutta se sisälsi lähinnä infopakettia sekä tutorin ominaisuudessa toimimista. Tänään oli ensimmäinen "oikea" päivä, koska oppitunnit alkoivat. Aloitin kevyesti, koulua klo 8-16 sisältäen maantiedettä, (pitkää) matikkaa, hissaa, yhteiskuntaoppia sekä loppukevennyksenä musiikkia.

Kalenterina minulla on tuo koulusta saatu Lukiokalenteri. Se sopii sisällöltään minun käyttööni loistavasti, mutta mainoskannet ovat auttamatta hirvittävän rumat. Viime vuonna maalasin kannet valkoisiksi ja liimailin niihin värikkäillä papereilla kehystettyjä mustavalkokuvia hyvistä bändeistä. Tänä vuonna ajattelin ensin laittaa kanteen kivoja valokuvia, mutta keksinkin käyttää kangasta.

Erään kirppismekon muokkauksesta jäi yli tuota raidallista kangasta, joka kävi paremmin kuin loistavasti kalenterini kansiksi. Aloitin siistimällä kierteen alle jäävät kannenosat valkoisella kynsilakalla, koska kangasta ei niiden päälle saanut laitettua Sen jälkeen leikkelin kankaasta sopivat palat, ompelin yhden reunana siistiksi ja liimasin kontaktiliimalla paikalleen.

Etukannen koristeeksi tein samasta raitakankaasta yo-yo-kukkia jotka ensin liimasin ja lopuksi vielä kiinnitin muutamalla pistolla kansikankaaseen. Liimakerroksen läpi on muuten äärimmäisen viakeaa pistää neulaa, nyt on peukalon pää hyvin kipeä ja osittain melko reiällinen.

Yo-yo-kukkien tekemistä koetin ensimmäisen kerran vasta nyt, vaikka olen niitä useasti esimerkiksi Madam B.C.:n blogissa ihaillut. Löysin kuitenkin Youtubesta loistavan kanavan, josta löytyy niin kampaus-, ompelu- kuin kauneudenhoito-ohjeita. Siellä oli täydellisen yksinkertainen ohje yo-yo-kukkiin, joita olin jo aiemmin halunnut testata.

Tykkään lopputuloksesta tosi paljon, tätä kalenteria on kiva katsella koko vuosi ja kolmiulotteiset kukat toimivat hyvin viihdykkeinä minunlaiselleni patologiselle näprääjälle tylsillä oppitunteina.