Meni(kö?) niin kuin Strömsössä

Olen selkä!
Yllättäen alkanut sairauteni paljastui lähes kahden viikon jatkumisen jälkeen keuhkokuumeeksi ja siitä viikon verran yskittyäni kehitin itselleni angiinan. Onneks edes angiina meni nopeasti ohi, kiitos antibioottikuurin.
Nyt olen toivottavasti sairastanut riittävästi pitkän ajan tarpeisiin ja voin palata myös blogin pariin.

Toinen syy on viiden (!!) päivän päässä häämöttävä joulu jonka tiimoilta lähes kaikki vapaa-aikani on mennyt puikoilla suihkimiseen.  Näitä tuloksia näette kunhan ne on saajilleen annettu.
Jotakin olen kuitenkin ehtinyt tehdä näinä kuluneina viikkoina ja kun tästä Strömsö-inspiroituneesta projektista on olemassa kuvamateriaaliakin, pääsette tekin siitä osalliseksi.

Strömsön katsominen on yksi niitä asioita joita teen mielelläni sunnuntaisin jos vain muistan raahautua television ääreen oikeaan aikaan. Syksyllä sattui silmiini Strömsö-jakso jossa tehtiin juuressipsejä. Ne näyttivät niin hauskoilta, että ehdotin äidille ja veljelle että tehtäisiin nitä joskus. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä niitä itsenäisyyspäivänä syötäväksi Linnan juhlien aikana, mutta homma jäi vähän vaiheeseen ja teimmekin sipsejä vasta tällä viikolla. Strömsössä haluttiin tehdä sipsejä vähän erikoisemmista juureksista kuten punajuuresta ja mustajuuresta, mutta me päädyimme tuttuihin ja turvallisiin perunoihin, porkkanoihin sekä bataatteihin.

Mun hommaksi tuli kuorittujen juuresten viipalointi ohuiksi. Viipaloin yhden ison bataatin, muutaman porkkanan sekä neljä perunaa. Bataaatista tuli kauniita, suuria ja pyöreitä viipaleita, mutta myös mitä omituisempia neliskulmaisia tai kolmionmallisia paloja. Myös porkkanoista ja perunoista jotkut olivat astetta luovemman näköisiä. Totesin parhaaksi viipalointivälineeksi juustohöylän, sillä sai melko helposti isoja viipaleita (joita tavoittelin).

Juustohöylä (eivätkä muutkaan käyttämäni välineet, kuten raastirauta) ei ollut aivan vaaraton, mutta mitäpä ei suloinen Dumbo-laastari paikkaisi..

Viipaloinnin jälkeen tuli vaihe jota äitimme pelkäsi eniten. Öljyn kanssa toimiminen. Lämmitimme reilun litran öljyä kolmen litran vetoisessa kattilassa 140 asteeseen ja sen jälkeen laskimme varovasti juureksia öljyyn. Strömsö-ihmiset kertoivat että on tärkeää keittää jokainen juureslaatu erikseen ja että tuo 140 astetta on juur ise optimaalilämpötila. Ensimmäisenä laitoimme kattilaan bataatteja, sen jälkeen porkkanoita ja viimeisenä perunat.

Kun juuresviipaleet laskee öljyyn, alkaa lämpötila nopeasti pudota. Kun juurekset ovat sihisseet aikansa, alkaa lämpötila jälleen kohota ja sen saavuttaessa uudelleen tuon 140 asteen lämpötilan on poreilu lähes lakannut ja juurekset voi nostaa reikäkauhalla talouspaperilla peitetylle lautaselle, jotta ylimääräinen öljy imeytyisi paperiin. Tässä vaiheessa, ennen kuin ne ehtivät jäähtyä, sipsit maustetaan suolalla.

Öljyssä lilluessaan juuresviipaleet kutistuivat jonkin verran ja näyttivät hyvin erilaisilta kuin kypsentämättömät lajitoverinsa, vaikka muodot olivat yhtä kummallisia niin ennen kuin jälkeen keittämistä.

Semmoisen pari tuntia me veljemme kanssa keittelimme juureksia öljyssä, mutta koska yhden satsin paistumiseen meni noin 10 minuuttia, oli minulla sopivasti myös aikaa neuloa juuresten kylpiessä öljyssä.

Vaikka öljy oli ennalta ajateltuna se pelottavin osuus sipsien tekemisessä, ei se oikeastaan ollut sitä. Kun laittoi juuresviipaleet varovasti kattilaan, ei öljyä päässyt roiskumaan eikä se syttynyt palamaankaan (äidin peloista huolimatta). Tärkeää sipsien teossa on tarkkailla öljyä sekä lämpötilaa. Juuresviipaleet tummenevat keitettäessä eikä niitä pidä päästää liian tummaksi, muuten maku kärsii. 

Sipsit onnistu vielä paremmin kuin mä ajattelin. Perunat oli aika pettymys, ne maistuivat lähinnä vähän palaneilta, uunissa paistetuilta perunaviipaleilta (voi johtua hieman liian pitkästä keittoajasta tai siitä, että niitä ennen oli paistettu kaikki muut juurekset) ja porkkanat jäivät keittämisen jälkeen vähän lötköiksi ja sitkeiksi eivätkä rapeutuneet kuten olisi pitänyt. Porkkanat joutuivat vähäksi aikaa jäähtyvään saunaan ja siellä kuivuivat sipsimäisiksi. Maku oli porkkanainen, porkkanalaatikon rakastajana tuli se mieleen.

Sipsikokeilun parasta antia olivat kuitenkin bataatit. Nuo lastut olivat niin herkullisia, että niitä olisi voinut ahmia määrättömästi. Ne eivät kaipaa päällensä oikeastaan edes suolaa vaan bataatin luontainen makeus on se juttu. Näitä on pakko tehdä uudestaankin, kenties jo uuden vuoden aatoksi..

Vasemmalla bataatit, sinisessä kipossa porkkanat ja takana perunat.

Automekko, vihdoinkin!

Kangaskauppareissun varsinainen tarkoitus oli kaverin synttärilahjamekko, jonka teko on jumittanut paikoillaa hyvin kauan, mutta nyt tuo projekti on vihdoin valmis! Löysimme aivan hurmaavaa kangasta, josta minä ompelin kaverin mittojen mukaan mekon. Kuka vois vastustaa värikkäitä koulubusseja, liikennevaloja ja liikennemerkkejä?

Olen ommellut vaatteita aiemmin vain itselleni ja tottunut siihen että jokaisen työvaiheen jälkeen voi sovittaa. Nyt näin ei kuitenkaan voinut toimia, joten tein kertakäyttölakanasta kaavamekon kaverin päälle jolla varmistin, että mekosta tulee juuri oikean kokoinen. Yksi välisovitussessio pidettiin kaverin kanssa, mutta aika pitkälti tein ottamieni mittojen ja kaavamekon mukaan.

Mekon päällepukemisessa auttaa takana oleva, päälleommeltu iso punainen vetoketju. Lisäksi saatan tehdä myöhemmin vielä taskut sivusaumoihin, nyt niitä ei vielä ole.

Omasta mielestäni mekosta tuli ihan mahtava, toivottavasti se nyt sopii kaverille yhtä hyvin kuin sen kaiken järjen mukaan pitäisi. Kuvailin mekon itteni päällä, huomaa vähän että se ei oo mun mittojen mukaan tehty (ollaan mekon saajan kanssa tosi eri malliset), mutta kyllä noista ihan hyvän kuvan mekosta saa. Ainakin paremman kuin niistä henkarillaroikkumiskuvista joita ensin otin mekosta..

Syysiltojen pelastajat

Syysiltojen pimetessä sisälläkin on kylmä ja pimeys alkaa masentaa. Mun olon pelastaa silloin itse viime talvena kutomani peitto joka on pehmoinen ja lämmin. Se on myös ensimmäinen kunnon kangaspuilla kutomani asia. Toinen syysillan must-juttu on viime kesänä Kaunasista (Liettuasta) tuliaisina tuotu puolen litran vetoinen leppäkerttumuki. Teen juominen tuosta mukista on aina yhtä ihanaa ja lämmin kuppi pitää sormetkin lämpimänä.

Näiden lisäksi ei tarvita kuin villasukat, hyvä tv-sarja ja neuletyö sekä mahdollisesti muutama kynttilä, niin ilta on pelastettu ja nukkumaan voi mennä taatusti hyvillä mielin.

Lämpöasioita

Koska ilmat alkavat viilentyä, alkavat ainakin mun korvat, sormet sekä kaula jäätyä ulkona. Siksi laitoin puikot suihkimaan ja neuloin pipon ja tumput. Kaulaliinalle tarvitsi vain näyttää hieman ompelukonetta.

No okei, huijasin. Tumput neuloin oikeasti jo kesällä. Aloitin niitä juhannusaattona mutta helteillä ne unohtuivat ja valmistuivat vasta Mikan keikalle jonottaessa. Samat tumput näkyvät bannerissa keskeneräisinä. Lankana on huikean väristä, sinivihreäturkoosia 7 veljestä jota en voinut vastustaa kun sitä kaupassa näin. Puikoit olivat kokoa 4. Tumput ovat esittelyssä vasta nyt, koska sain langanpäät pääteltyä vasta viikko takaperin kun alkoi olla niin kylmä, että sitä vastaan piti suojautua tumpuilla.

Olen jo pari vuotta haaveillut tupsullisesta palmikkopiposta ja vihdoin sain aikaiseksi perehtyä palmikoiden saloihin ja tehdä pipon. Ohje löytyi Suuresta käsityölehdestä, numerosta 2/2010 (vaikka löysin saman ohjeen kyllä toisestakin numerosta) ja siinä oli juuri sopivasti palmikoita ja hauskaa pintaa ja selkeä ohje helpotti ensikertalaisen palmikkoneulontaa. Lankana käytin vaaleanharmaata Tempoa ja puikkoina numeroa 8.

Pipo valmistui melko nopeasti kun tajusin mallikaavion idean ja muutama ilta neuloen ja Greyn Anatomiaa seuraten riitti pipon valmistumiseen. Rakastan sitä jo nyt ja (melkein) odotan todella kylmiä säitä, jotta pääsen sitä käyttämään.

Kaulaliina on keväällä H&M:n miestenosastolta tehty parin euron alelöytö, jolle totesin olevan enemmän käyttöä ympyrähuivina, joten ompelin piiiiitkän huivin päät yhteen. Huivi kiertyy kaulan ympäri helposti neljä kertaa ja lämmittää ihanasti. Se on kauniin tummansininen, sopii kaiken kanssa olematta kuitenkaan tylsän värinen.

Jules (ei Verne)

Mainitsin edellisessä postauksessa vierailleeni Ikeassa, ja näin tosiaan oli. Kummallista tässä on ehkä se, että se oli ensimmäinen kerta kun 17-vuotisen elämäni aikana astelen Ikeaan. En vain ole koskaan päätynyt käymään siellä ennen tätä (enkä nytkään syönyt kuuluisia Ikealihapullia tai hot dogeja..)

Minulla ei ollut kauheasti ostotarvetta sieltä ja jääpalamuotin lisäksi mukaan tarttui vain peitevärejä sekä yksi isompi juttu. Ja tämä isompi juttu on nimeltään Jules. Jules on työtuoli, joka tuli todelliseen tarpeeseen sillä edellisen (ruman) tuolin päällinen on irti eikä siinä todellakaan tee mieli istua. Jules valikoitui kaikkien tuolien joukosta ja ihastutti niin mallillaan, istuinmukavuudellaan kuin kaasujousellaan, joka sai minut hihkumaan riemusta (se tuolin ylös-alas -vekslaaminen on parasta!) joten se lähti kanssamme kotiin metsästettyämme sen käsiimme valtavien hyllyjen seasta.

Kotona odottikin uusi haaste, Ikeakalusteen kokoaminen. Tahdoin koota tuolin itse, mutta veli ja isä antoivat asiantuntevia neuvoja sekä ihan käytännön apua osien pitämisessä paikallaan. Itse kuitenkin kokosin tuolin, alusta loppuun. Kasaaminen sisälsi......

...jakoavaimella vääntämistä

...mutterien kiinnitystä

...ruuvaamista

Lopulta oli tuoli valmis, ja se on edelleen pysynyt kasassa. Tämä ei tosin tiannut olla niitä Ikean monimutkaisimpia kalusteita, mutta helpoistahan se pitääkin aloittaa, myös kalusteenkokoamisura..

Jules on mainio tuoli ja nyt ompelukin on mukavampaa kun saa istua kivan näköisellä ja mukavalla tuolilla vanhan ruman, rikkinäisen ja epämukavan sijaan.

Muumipitoinen lahjavuori

 Koeviikko, armoton väsymys, autokoulun aloittaminen,...
Kaikkea tätä on elämäni sisältänyt viime viikkoina. Mm. näiden takia kaikenlainen näpertely on jäänyt hyvin vähälle, joten mitään uutta ei ole ollut esiteltäväksi. Nyt on kuitenkin koeviikosta selvitty melko kunniakkaasti, yöunien määrää on lisätty ja auto liikkuu jo aika vauhdilla, joten aikaa ja energiaa alkaa olla muullekin. Tarkoitus olisi saada eräs mekkoprojekti valmiiksi ja järjestää aikaa myös neulomiselle sekä ompelulle. Jotain olen kuitenkin ehtinyt tehdä jopa koeviikon kiireessä....

Minulle erittäis rakas ystävä täytti vuosia syyskuun lopussa ja päätin että tänä vuonna lahjani hänelle on monivaiheinen. Aloitin pyytämällä ystävääni sulkemaan silmänsä ja kaivoin esille munkin, johon tökkäsin kynttilän ja kannustin ympärillä olevat kaveritkin mukaan onnittelulauluun. Ystäväni ei ole täytekakkuihminen, joten munkki oli paljon toivotumpi synttäriherkku.

Tästä jatkoin lahjoilla. Ensimmäinen paketti oli tylsä, Fazerin sinistä. Kaikki lahjat oli tosin pakattu kauniiseen Muumi-paperiin, joten paketti herätti silti toivottua riemuhihkuntaa.

Toinen paketti sisälsi taannoiselta Ikea-seikkailulta löydetyn kalajääpalamuotin. Tämän lahjan sopivuuteen liittyi käymämme keskustelu siitä, että jääpalojen pitää olla kivan muotoisia, eikä mitään kuutioita.

Kalajääpalamuotti

Seuraavaksi ystäväni sai käteensä lahjakortin, jolla hän sai lunastaa itselleen haluamansa Muumi-palapelin, jota olimme yhdesäs ihailleet. Nämä 1000 palan palapelit oli kuvioitu kauniisti Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjan kuvilla ja ystäväni valitsi näistä palapeleistä tämän.

Muumipalapeli

Lahjan viimeisessä osassa päästiin varsinaiseen DIY-osastoon (mun lahjojenpaketointitaidoilla paketteja ei voi ylpeydellä sanoa itse tehdyiksi..). Löysin näiden kankaiden kanssa samalla kertaa kirpparilta myös erään tyynyliinan, mutta koska tiesin heti siitä tulevan lahja tälle ystävälle joka lukee tätä blogia, en sitä voinut näytille laittaa vaan se piileskeli kangaskasojen alla kunnes näytin sille saksia ja ompelukonetta.

Tuon tyynyliinan kuviointihan oli dinosauruksia ja niistä syntyi suuret taskut mustan kangaskassin kylkiin. Ystävälläni on menneisyydessää (ja oikeastaan nykyisyydessäänkin) dinosauruskausi, joten tämäkin oli täysin hänelle sopiva juttu. Dinot ovat siis isot taskut joihin mahtuu vaikka puhelin makoilemaan eikä se näinollen katoa laukun syövereihin. 

Jokainen lahjan osa oli saajan reaktioista päätellen toivottu, mikä tietenkin ilahdutti minua. Itse tehdyn osuus jäi tällä kertaa aika pieneksi, mutta eihän kaiken tarvitse aina itse tehtyä olla, kunhan sopivat saajalleen.

Opettajien lomautusten takia syyslomamme venyy lähes kaksiviikkoiseksi ja näistä viikoista vietän puolitoista bussimatkaille Puolassa, Saksassa ja Italiassa. Yritän tehdä ennen sitä varastoon edes jotain pientä tänne blogin puolelle sekä olla ahkera bussineuloja, jolloin matkalta palatessani minulla olisi jotain esiteltävää (shoppailujen lisäksi..)

Ps. Elinan arvonnassa on jaossa ihanat korvikset, käykää ihmeessä osallistumassa!

Pieni mekko, pitkä hiljaisuus

Tässä on kulunut nyt ihan liian monta viikkoa niin, että tämä postaus on odottanut julkaisuaan. Ensin tietokone temppuili, sen jälkeen Blogger kiukutteli ja nyt on ollut vain niin kiire, ettei ole ollut aikaa edes ajatella blogia. Käynnissä on koeviikko ja tälläkin hetkellä fiksuinta olisi lukea huomiseen yhteiskuntaopin kokeeseen, mutta päätin nyt saada tämän postauksen vihdoin julkaistua.

Kenties joku muistaa edelleen sen kukallisen asian joka vilahti tässä postauksessa. No, tuo kukka-asia sai  uutta muotoa jokunen viikko taakperin, joten tässä seuraa hieman laajempaa kokonaiskuvaa siitä.

Kyseinen riemunkirjava värioksennus on siis kirpparilta löydetty, 2,5 euroa kustantanut lasten mekko kokoa 122 cm. Itse kun en ihan sen kokoinen 175 cm pituutta omaavana ole, oli kivasta kankaasta tehtävä jotain muuta. Mekon helmaosan pituus oli juuri sopiva hameeseen ja kun mekossa oli valmiina taskutkin, siitä tehty hame pääsi lempparilistalle valmistuttuaan.

Hame pääsi ekaa kertaa päälle ja sai ympärilleen hyvin lapsekkaan asukokonaisuuden. Jotenkin tuo ruusuarmeija yhdistettynä valkoisiin sukkahousuihin ja Tukholmasta rikollisen halvalla löydettyyn keinuheppakaulakoruun tuo mieleen vähän nuoremman henkilön kun 17-vuotiaan lukiolaisen, mutta viihdyin vaatteissa mainiosti, koska musta yläosa oli tasapainottamassa alaosan lapsekkuutta. Nyt myöhemmin olen pitänyt hametta myös mustien sukkisten kanssa, aina ei lapseta ihan yhtä paljon kuin tuolloin.

Vaikkei kuvista sitä meinaa ehkä uskoa, on syksy saapunut keskuuteemme ja silloin villasukat kuuluvat jokapäiväiseen perusvarustukseen. Nämä vaaleanpunaiset söpöydet ovat mummin neulomat ja sopivat keinuhepan väriin loistavasti. (Kyllä, matchailupakkomielteeni ylettyy myös villasukkiin. Tosin, jos oikean värisiä ei villasukkavarastosta löydy, laitan jalkaani mahdollisimman eri väriset. Kontrasti on kanssa jees.)

Nyt lähden opiskelemaan vaikuttamista kansalaisyhteiskunnassa ennen kuin kiidän kaupungin toiselle laidalle työstämään erästä käsityöprojektia.
Toivottavasti tästä alkava hiljaisuus ei kestä yhtä pitkään kuin tämän ja edellisen postauksen välinen hiljaisuus kesti. Koeviikon loppumista odotellessa..

Läksiäislahjus

Keskiviikkona alkaa syyskuu ja virallisesti syksyaika. Se tarkoittaa myös yliopistojen alkamista ja monien kohdalla muuttamista toiselle paikkakunnille. Näin myös isosiskoni pakkasi elämänsä täällä suureen kasaan pahvilaatikoita ja muutti Jyväskylään. Suuri muuttopäivä oli lauantaina, mutta minä vietin koko viikonlopun leirillä, joten jouduin sanomaan siskolleni heipat jo perjantaina iltapäivällä. Monet yhteiset kokemukset (kuten mitä kummallisissa paikoissa tapahtuneet yöjonotuksen keikoille) ovat lähentäneet meitä, joten olin ymmärrettävästi hyvin haikeissa fiiliksissä siskoni pakkaillessa tavaroitaan.

Minulle oli selvää, että halusin tehdä jotain siskolleni läksiäislahjaksi, jottei hän heti unohtaisi ihanaa ja mahtavaa siskoansa kotipuolessa. Siskoni on viimeisen muutaman vuoden aikana lainaillut hyvin useasti suurta kangaslaukkuani johon mahtuu kätevästi viikonlopun tavarat. Jotta minun laukkuni saisi jäädä minulle ja jotta siskollani olisi jokin laukku johon pakata tavaransa tullessaan käymään kotikotona, ompelin hänelle suuren kangaslaukun.

Otin laukun kokoon ja malliin mallia hieman omistamastani kangaslaukusta, mutta oikeastaan tein tämän projektin ilman sen tarkempia suunnitelmia tai kaavoja. Laukussa on erillisestä palasta tehty pohja sekä hieman ylöspäin levenevät laidat, joten se nielee hyvin paljon tavaraa sisäänsä. Hihnat ovat pitkät ja laukun saa kiinni harmaalla metallivetoketjulla. Pelkkä musta kassi näytti niin tyhjältä, että lisäsin laukun toiseen kylkeen kaksi eläinkuvioisesta kirppistyynyliinasta tehtyä taskua ja laitoin niihin sulkumekanismiksi suuret napit, jotka värjäsin valkoisista mustiksi. Lisäksi piilotin laukun sisälle pussin makaronia ja ketsuppipullon, jotta siskolla on edes jotain syötävää köyhänä yliopisto-opiskelijana, sekä suklaalevyn herkutteluhetkiä varten, sillä pitäähän niitäkin olla opiskelun lomassa.

Voin ylpeänä kertoa, että kaikki laukun materiaalit ovat kirppariostoksia aina vetoketjua ja nappeja myöten. Tuota vahvaa mustaa kangasta löysin sen verran ison palan että siitä voisi tehdä laukun jos toisenkin vielä tämän lisäksi. Tykkäsin itse laukusta niin paljon, että olisin sen itsekin voinut pitää ja siskon ilmeistä päätellen hänkin tykkäsi. Tai ainakin arvosti elettäni antaa läksiäislahja...

Massahameen muokkaus

Muistatteko sen ruudullisen, ohuen hameen jota myytiin pari kesää takaperin H&M:ssä vaikka kuinka monessa värissä? Tuo hame tuntui silloin löytyvän joka toiselta, ainakin blogimaailmassa. No, minullakin on omani, sini-vihreäsävyisenä. Ostin hameen loppukesän alennusmyynneistä muutamalla eurolla ja käytinkin hametta mm. yksillä festareilla. Tuon loppukesän jälkeen hame kuitenkin unohtui vaatekaappiin. Eilen kaappia penkoessani se tuli kuitenkin vastaan ja muistin taas miten paljon pidän tuosta värikkäästä ruutukuosista.

Kokeilin hametta päälle, mutta se ei tuntunut enää ihan omalta. Lyhyn helma ja ohut kangas eivät herättäneet parhaita mahdollisia viboja, joten helmalle oli tehtävän jotain. Päädyin helpoimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon ja laitoin helman päärmeeseen ohuen kuminauhan. Se toi leveää helmaa kivasti kasaan ja antoi hameelle kivasti uutta ilmettä sekä persoonallisuutta.

Päädyin taas tänään käymään kirpparilla, sillä samalla, jossa vierailin myös perjantaina. Tällä kertaa vierailu tapahtui kaverin painostuksesta, mutten silti lähtenyt kotiin tyhjin käsin. Perushuttuna ostin pussillisen isoja, valkoisia nappeja (jotka saattavat tosin kokea muodonmuutoksen mustiksi) sekä ison palan turkoosia collegekangasta. Tuon sävyinen turkoosi on yksi suosikkiväreistäni, joten kangaspala oli nappilöytö. Kuva vääristää hieman kankaan väriä, se on oikeastaan hieman vihertävämpi. Napit maksoivat euron ja kangas kaksi.

Ostin myös ihanan retrokukallisen kitaran hihnan kahdella eurolla. Rakkaassa mussukassani oli ennen tylsä ja ruma, musta Ibanezin nauha jonka sain kitaran mukana, joten oli jo aikakin saada kiva hihna kitaralleni. Yksi hauska piirre kitarassani on se kiiltävä pinta joka mahdollistaa peilailun (sekä teinipeilikuvien ottamisen..)

En oikeasti näytä marsulta, kuva vaan hämää..

Viimeinen löytöni oli kaksi ja puoli euroa kustantanut lasten kukkamekko. Se ei ihan minun päälleni mahdu, mutta siitä tulee toivottavasti mitä mainioin kukkahame, kunhan näytän sille vähän ratkojaa ja ompelukonetta.

Tässä sneak peek mekon takaosasta, loput saatte nähdä kunhan se joskus valmistuu.

Tämmöisiä löytöjä tein tällä kertaa kirpparilta. Voisin kyllä nyt pitää hetken kirppistaukoa ja keskittyä nyt tehtyjen löytöjen jalostamiseen. 

Kalsarihame ja kirppiskankaita

Sain perjantaina vapautuksen normaaleista koulutunneista koska toimin tutorin tehtävässä ykkösluokkalaisten starttipäivissä. Päivä sisälsi melomista, sokkona kulkemista, vaatejonon tekoa, sanaselitystä, piirrä&arvaa -peliä ja paljon muuta. Minullakin oli todella hauskaa vaikka seurasinkin vain vierestä sekä pisteytin ryhmäni suorituksia. Asia johon pääsin osallistumaan, oli melominen. Olen käynyt melomassa muutaman kerran aikaisemmin, lähinnä koulun kautta, ja se on kyllä laji jota voisin harrastaa useamminkin.

Aamun kiireessä en löytänyt yksiäkään shortseja, joten päälle päätyi koko kesän suosikkihameeni, varma jumitusvaate, rakas kalsarihameeni. Hame päällä melominen (etenkin pelastusliivin haarojen välistä menevä remmi) oli melko mielenkiintoinen operaatio, mutta selvisin siitä suurin piirtein siveellisesti.

Kalsarihameen tein sen kesällä kirpparilta ostetusta mekosta. Muutos ei todellakaan ollut vaikea eikä mekon hinta kirpparilla paria euroa enempää, joten se oli todella kannattava projekti. Nimensä hame sai ystäväni todettua sen näyttävän kalsarikankaasta tehdyltä. Totta, mutta hameen mukavuus ja kiva malli kumoavat kalsarimaisuuden. Hameessa on myös taskut sivusaumoissa jotka etuosan nappien kanssa ovat täydellisyyden tunnuspiirteitä. Yhdessä napeista on tosin eri värinen lanka kuin muissa, täytynee jossain vaiheessa vaihtaa se, kun ainakin tuossa ylläolevassa kuvassa se hyppää aika pahasti silmille.

Starttipäivä oli hieman lyhyempi kuin tavallinen perjantaikoulupäiväni, joten minulla oli kotiin palatessani hyvin aikaa poiketa parilla kirpparilla. Fidalta kannoin mukanani aimokasan kankaita, joista jokaiselle löytyy jo käyttökohde. Kun vaan löytyisi aikaa toteuttaa näitä visioita.

• Punainen valkokuvioinen pussilakana: 2 euroa
• Valko-turkoosi pussilakana: 1,5 euroa
• Iso musta kangaspala: 2,5 euroa (siinä oli mukana Eurokankaan leikkauskuittikin..)
• Iso vihreä t-paita: 60 snt
• Eläinkuvioitu tyynyliina: 70 snt

Ton tyynyliinan eläinkuosi vallotti mut heti, etenkin nuo suloisista suloisimmat pingviinit! (kaikki ketkä tuntee mut, tietää mun viehätyksen pingviineihin.. Pinkut on vaan niin ihania <3)

 Jatkoin matkaa Fidalta vielä toiselle kirpparille josta missioni oli löytää vetoketjuja erääseen projektiin, joihin osa noistakin kankaista tulee. Löysinkin harmaan ja tummansinisen metallivetoketjun sekä ruskea vetoketjun  yhteishintaan 3 euroa. Vetskarit ovat kaikki pitkiä, joten tuo euro per vetskari -hintakin tuntui ihan oikeutetulta.

Perjantain ostoksiini kuului myös Yes Love -merkkinen kynsilakka. Olen etsinyt sopivaa pinkkiä kynsilakkaa jo jonkin aikaa, ja totta kai tuo pääsi heti edutamaan kynsiini saman merkkisen sinisen sekä H&M:n violetin lakan kanssa (jota on kuvasta hyvin vaikea erottaa..)

Näin kului minun perjantai-iltapäiväni. Nautin todella kirppareillä kiertelystä ja hyvien löytöjen tekemisestä, joten en tuota ylimääräistä vapaa-aikaa olisi paremmin voinut käyttää.
Nyt on pakko palata koulukirjojen ääreen, katsellaan koska minulla on aikaa kajota tuohon kangaskasaan uudestaan, tällä kertaa leikkelyn ja ompelun merkeissä.

Viikonloppu merellisissä tunnelmissa

Kun yksi ystäväni täytti helmikuussa 17, lupasin ommella hänelle lahjaksi hameen. Projekti venyi venymistään, kesä vei meidät eri paikkoihin ja suunnitelmatkin muuttuivat, joten vasta perjantaina saimme aikaiseksi lähteä kangaskauppaan metsästämään kangasta tätä varten. Teimme mahtavan löydön palalaarista, mutta sen näette vasta kun saan (toivottavasti pian) tästä kankaasta tehtävän mekon valmiiksi.

En suinkaan keskittynyt ystäväni mekkokankaan etsimiseen koko aikaa jonka vietin kangaskaupassa, vaan pengoin kangaslaareja myös itsekkäissä tarkoitusperissä. Penkominen kannatti, sillä löysin palan ehkä maailman suloisinta kangasta.

Kankaassa on todella tunnelmallisia kuvia lapsista hiekkarannalla. He kaikki ovat kasvot merelle päin ja katselevat kaukaisuuteen. Yksi lennättää leijaa, toinen roikottaa mukanaan nallekarhua ja kaksi tyttöä kävelee käsi kädessä hiekkaämpärit mukanaan lähemmäs vesirajaa. Rakastuin kankaaseen ensinäkemältä ja vaikka pari kaveriani pilkkasikin sitä pedofiilin unelmaksi (=lapsia takaapäin), se ei vähennä rakkauttani tai laannuta intoani yhtään.

Podin viikonlopun aikana loppukesäflunssaa enkä jaksanut juuri muuta kuin makoilla sängyllä ja tuijotella telkkaria. Liv on muuten sairaana olevan unelmakanava. Missä muualla saa katsella sekä Jamie Oliverin ruoka- että Twiggyn muotivinkkejä? Ompelu tuntui kuitenkin luontevalta ajanvietteeltä, ei liian rasittavalta, mutten kuitenkaan tuntenut hukkaavani koko viikonloppua vain olemalla.

Ostamani kangaspala oli sen verran pieni että oli alusta saakka selvää, ettei siitä tule maailman helpointa, kolmisaumaista, leveähelmaista hametta. Lisäksi tahdoin hameeseen taskut, joten tein elämäni ensimmäiset taskupussit jämäkankaideni joukosta penkomastani ruutukankaasta. Taskujen kiinnittäminen vei yllättävän paljon aikaa eikä se ollut koko ajan kovin nättiä, sovelsin hyyyyyvin paljon..

Alunperin ajattelin tehdä hameesta paperbag-vyötäröisen, mutta kankaan leveys ei riittänyt siihenkään ja lopputulos oli lähinnä hölmön näköinen, joten kuminauhavyötärö oli fiksuin ratkaisu. Suora helmakin näytti vähän kummalliselta, joten pujotin alapäärmeeseen ohuen kuminauhan. Tällä pienellä tehokeinolla hameesta tuli heti mielenkiintoisempi sekä mallista paljon toimivampi.

Rakastan sekä hameen kangasta että mallia todella paljon ja tänään kouluasussa debytoinut hame tullaan varmasti näkemään ylläni hyvinkin useasti!

Psst. Madam B.C:llä on meneillään ihana Barbiekenkäarvonta!